|
Viime vuonna Suomessa diagnosoitiin yhteensä 31 malariatapausta.
Valtaosalla sairastuneista ei ollut estolääkitystä tai
se ei ollut suositusten mukainen. Yksikään ei menehtynyt malariaan.
Suomessa diagnosoitujen malariatartuntojen määrä on
viiden vuoden aikana vähentynyt. Ulkomaanmatkailun huippuvuotena
1989 tapauksia oli 52, vuonna 1992 39 ja viime vuonna 31. Plasmodium
falciparumin osuus kaikista malariatartunnoista on vähentynyt.
Aiemmin sen osuus oli noin 60-70 prosenttia tapauksista, viime vuosina
noin puolet. Hyvänlaatuisten malarioiden osuus on vastaavasti lisääntynyt.
Yleisin näistä on P. vivax, jonka osuus kaikista malarioista
on ollut 25-30 prosenttia.
Vuonna 1993 diagnosoiduista 31 malariatartunnasta 16 oli Plasmodium
falciparumin aiheuttamaa, kahdeksan P.vivaxin, viisi P.ovalen ja yksi
P.malariaen. Yhdessä tapauksessa lajimääritys ei onnistunut.
Yhtään sekainfektiota ei todettu. Yksi P.vivax -malarioista
oli aiemmin saadun tartunnan uusiutuminen.
Sairastuneista 20 oli suomalaisia tai pitkään Suomessa asuneita.
Lähes kaikki muut sairastuneet olivat afrikkalaisia. Tiedot altistuspaikasta
saatiin kaikilta potilailta, mutta estolääkitystiedot vain
29:ltä.
Suurin osa malariatartunnoista (23) saatiin Afrikan mantereella. Näistä
13 oli saanut sen Länsi-Afrikassa ja 11 Itä- tai Etelä-Afrikan
alueella. Neljän malariatartunta oli peräisin Intiasta, muualta
Aasiasta kaksi. Väli-Amerikasta ja Tyynen valtameren saaristosta
tuotiin yksi tartunta kummastakin.
Falciparum-malariasta 16:sta oli 15 peräisin Afrikasta. Jakauma
oli tasainen Itä- ja Länsi-Afrikan välillä. Yksi
P. falciparum-tartunta, joka oli kliinisesti vastustuskykyinen klorokiinille,
tuotiin Tyynen valtameren Salomonin saarilta.
Kolme sairastuneista oli saanut vivax-malarian Intiassa, kaksi Afrikassa
(Keniassa ja Namibiassa), kaksi Kaakkois-Aasiassa sekä yksi Väli-Amerikassa.
toisen palstan alkuun
|
|
Kaikki viisi Plasmodium ovale -infektiota oli saatu
Afrikassa, näistä neljä Afrikan länsiosassa. P.
malariae löytyi Suomessa matkalla olleelta angolalaiselta. Vain
yhdessä tapauksessa, Kamerunissa saadussa malariatartunnassa, lajinmääritys
ei onnistunut.
Tiedot malarian estolääkityksestä saatiin 29 sairastuneelta.
Näistä 15:lla ei ollut lainkaan estolääkitystä.
Neljätoista oli nauttinut estolääkitystä, mutta
näistä kahdeksalla se ei ollut suositusten mukainen tai sitä
ei nautittu säännöllisesti.
Asianmukainen malarian estolääkitys oli vain kuudella malariaan
sairastuneella. Näistä viidellä todettiin kliinisin perustein
klorokiiniresistentti P. falciparum -malaria. Klorokiiniresistentit
kannat oli tuotu Namibiasta, Gambiasta, Sambiasta, Tansaniasta ja Salomonin
saarilta.
Yhdelle potilaalle kehittyi taudin komplikaationa aivomalaria. Gambiassa
saadun tartunnan kanta oli klorokiiniresistentti. Muita malariakomplikaatioita
ei tiettävästi ilmaantunut.
Vuoden lopulla matkailu alkoi elpyä, mikä on lisännyt
malarian estolääkityksen tiedusteluja. Kun kokemuksia uusien
estolääkkeiden sivuvaikutuksista ja käyttörajoituksista
karttuu ja malariaa aiheuttavan loisen lääkeherkkyys muuttuu,
on suosituksiakin muutettava. Uudet ohjeet on syytä kerrata, jotta
matkailija saisi asianmukaisimman estolääkityksen. On tärkeää
muistaa, ettei mikään estolääkitys suojaa malarialta
täydellisesti. Sääskien pistoilta pitää suojautua
vaatetuksen, hyttyskarkotteiden ja vuodeverkkojen avulla.
Auroran sairaala parasitologian laboratorio toimii Maailman terveysjärjestön
malarian referenssilaboratoriona. Kaikista Suomessa diagnosoiduista
malarialöydöksistä on lähetettävä näytteet
lajinmääritystä varten osoitteella
Auroran sairaala, parasitologian laboratorio
Nordenskiöldinkatu 20
00250 Helsinki
Satu Pastila, Heli Siikamäki,
Auroran sairaala
|
