Itsemurhat vähentyneet - lääneissä
selviä eroja

Itsemurhat vähenevät hiljakseen koko maassa, mutta läänien välillä on eroja. Erityisen myönteistä kehitystä näkyy Kuopion sekä Turun ja Porin lääneissä. Lisäystä itsemurhamääriin on tullut Hämeen, Kymen, Mikkelin ja Oulun lääneissä sekä Ahvenanmaalla.

Itsemurhakuolleisuuden vaihtelut heijastavat väestön elinolojen muutoksia, ja korkea itsemurhakuolleisuus viittaa sosiaalisten tekijöiden kuormittavaan vaikutukseen. Tämä näkyy erityisesti miesten itsemurhien määrän ja sosiaalisten tekijöiden välillä.

Itsemurhakuolleisuuden läänikohtaiset muutokset ovat mielenkiintoisia siksi, että 1970- ja 1980-luvuilla pääosa sosiaali- ja terveydenhuollon keskitetystä hallinnollisesta ohjauksesta tapahtui läänien kautta. Läänit ovat myös kulttuurisia ja taloudellisia yksikköjä.

Itsemurhakuolleisuusindeksien (SMR) läänittäistä kehitystä on kuvattu tilastokeskuksen keräämien tietojen pohjalta viisivuotisjaksoissa vuodesta 1971 (Kuolemansyyt 1992. Terveys 1993:9, Helsinki 1994). Indeksiluvut kuvaavat läänien keskinäistä asemaa koko maan keskiarvoon (1.00) verrattuna. Luvut eivät siis kerro läänin omaa kehitystä sellaisenaan, vaan ne huomioivat myös koko maan itsemurhakuolleisuuden kehityksen.

Vaasan läänissä miesten itsemurhakuolleisuus on pysynyt oleellisesti alhaisempana kuin muualla maassa. Keskimääräistä alhaisemman itsemurhakuolleisuuden alueita ovat olleet Ahvenanmaa, Turun ja Porin sekä Uudenmaan läänit. Korkeimman itsemurhakuolleisuuden alueita ovat olleet Lapin sekä Mikkelin läänit.

toisen palstan alkuun

Läänien keskinäisessä asemassa on tapahtunut joitakin mielenkiintoisia muutoksia. Kahden lamanvuoden aikana, 1991-92, erityisen myönteinen kehitys on tapahtunut Kuopion sekä Turun ja Porin lääneissä.

Pitkällä aikavälillä naisten itsemurhakuolleisuus on ollut korkein Uudenmaan läänissä. Naisten itsemurhat jakautuvat eri tavalla kuin miesten. Ne painottuvat hieman enemmän Etelä-Suomeen.

Vuonna 1987 alkaneen valtakunnallisen itsemurhien ehkäisyprojektin mahdolliset vaikutukset näkyvät aikaisintaan jaksolla 1986-90 sekä lamavuosina 1991-92. Projektin alkuperäisenä tavoitteena on alentaa itsemurhakuolleisuutta 20 prosenttia 1995 mennessä.

Itsemurhakuolleisuuden pitkänajan kehitystrendi (1921-1992) ovat aalloittaista nousutrendiä. Viimeinen kasvuvaihe alkoi 1985 jälkeen ennen itsemurhien ehkäisyprojektin aloittamista.

Itsemurhakuolleisuus on kääntynyt 1990 jälkeen laskuun, jota myös vuoden 1993 ennakkotiedot tukevat. Nykyistä laskuvauhtia olisi mahdollista päästä 1996 vuoden 1985 tasolle eli noin 20 prosenttia alemmalle tasolle kuin huippuvuonna 1990.

Taulukot:

Miesten ikävakioidut itsemurhakuolleisuusindeksit (SMR) lääneittäin vuosina 1971-92

Naisten ikävakioidut itsemurhakuolleisuusindeksit (SMR) lääneittäin vuosina 1971-92

Itsemurhien vuosittaiset määrät ja itsemurhakuolleisuus 100 000 asukasta kohden vuodesta 1985 alkaen

Jouko Lönnqvist, KTL