|
Kroonisten kansantautien syitä on tutkittu paljon viime vuosikymmeninä,
ja Suomi on ollut keskeisesti mukana tässä työssä.
Toisaalta on edetty tautimekanismien ja toisaalta ehkäisymahdollisuuksien
selvittämisessä. Tieto keskeisten riskitekijöiden merkityksestä
on vahvistunut, mutta ehkäisyn toteuttaminen on osoittautunut
paljon odotettua vaikeammaksi.
Kroonisia kansantauteja on pyritty ehkäisemään kahdella
tavalla: suuntaamalla ehkäisytoimenpiteet niihin, joilla on suurin
sairastumisvaara ("korkean riskin strategia") ja pyrkimällä
vaikuttamaan koko väestön elintapoihin ("väestöstrategia").
Korkean riskin strategian ongelmana on, että elintapamuutokset
voivat olla yhteisön tapojen puristuksessa vaikeita, ja lääkehoidon
mahdolliset haitat askarruttavat.
Väestötason ehkäisystrategia tähtää
riskitekijöitä alentaviin yleisiin terveellisiin elintapamuutoksiin.
Pienetkin keskimääräiset parannukset ruokavaliossa
ja tupakoinnissa vähentävät väestön sairastavuutta
enemmän kuin pelkästään korkeariskisten tilanteiden
korjaaminen.
Kroonisten tautien syihin ja ehkäisyyn liittyvä tutkimus
näyttää entisestäänkin korostavan elintapojen
merkitystä. Geneettisellä tutkimuksella on löydetty
syitä yksilöiden välisen sairastumisalttiuden eroihin.
Samat elintapatekijät, vaikkakin eri tavoin painottuen, liittyvät
useisiin kroonisiin kansantauteihin.
Sydän- ja verisuonitaudit, diabetes ja monet syöpätaudit
sekä osittain myös esimerkiksi osteoporoosi sekä tuki-
ja liikuntaelinsairaudet liittyvät samanlaisiin elintapavirheisiin.
toisen palstan alkuun
|
|
Kysymys on erityisesti tupakoinnista, ruokavalion
yksipuolisuudesta, liikunnan vähäisyydestä, ylipainosta
ja runsaasta alkoholinkäytöstä. Niinpä näitä
tauteja on ryhdytty kutsumaan elintapasairauksiksi.
Väestötason ehkäisyohjelmien tulokset ovat parhaimmillaankin
heijastumia yleisistä elintapojen muutostrendeistä, jotka
eivät kehity itsestään. Useiden teollistuneiden maiden
myönteiset elintapamuutokset - ruokavalion keventyminen, tupakoinnin
väheneminen ja vapaa-ajan liikunnan lisääntyminen - ovat
seurausta ehkäisyohjelmista saaduista kokemuksista ja terveystietoisuuden
lisääntymisestä. Kun elintapatrendit riippuvat yhä
enemmän kansainvälisistä virtauksista, on kansantautien
torjunnan kansainvälinen yhteistyö tärkeää.
Krooniset kansantaudit ovat keskeisiä teollisuusmaiden kansanterveysongelmia.
Näiden sairauksien merkitys kasvaa nopeasti myös useissa kehitysmaissa
länsimaisen elämäntavan yleistyessä. WHO onkin toivonut
kehitysmailta tehokasta ehkäisytyötä, jotta niiden ei
tarvitsisi käydä läpi teollisuusmaiden kokemaa kroonisten
tautien epidemiaa.
WHO arvioi maapallon vuotuisesta noin 50 miljoonasta kuolemasta jo
34 miljoonan johtuvan tarttumattomista taudeista ja onnettomuuksista.
Näistä noin 14 miljoonaa aiheutuu sydän- ja verisuonitaudeista
ja 6 miljoonaa syöpätaudeista. Monien kehitysmaiden ongelmana
on kaksinkertainen taakka: samalla kun tartuntataudit vielä riehuvat
ja AIDS on uusi uhka, krooniset kansantaudit lisääntyvät
nopeasti.
Pekka Puska, KTL
|
