|
Influenssaepidemia käynnistyi poikkeuksellisen aikaisin ja
kehittyi keskimääräistä voimakkaammaksi pohjoismaissa
ja läntisimmässä Euroopassa (Kansanterveys 1/1994). Pahin
tilanne raportoitiin Tanskasta, jossa kliiniseen influenssaan sairastuneita
kirjattiin epidemian lyhyen huippuvaiheen aikana enemmän kuin koskaan
vuoden 1968 suuren influenssapandemian jälkeen.
Epidemian aiheutti kaikkialla influenssa A-virusten H3N2-alatyyppiin
kuuluva virus. Epidemian ärhäkkyyden syitä on etsitty
viruksen molekyylirakenteesta.
Voimakas epidemia on yleensä ollut seuraus viruksessa tapahtuneista
antigeenimuutoksista. Niiden avulla virus on kyennyt väistämään
väestön immuniteetin. Epideemistä ärhäkkyyttä
lisänneet muutokset ovat tapahtuneet vuosien varrella lähinnä
viruksen pinnalta sojottavissa HA-molekyyleissä, joilla virus tarttuu
isäntäsoluunsa. Tarttumiskohdan (reseptoritasku) ympäristön
epitooppeihin kiinnittyvät vasta-aineet estävät tarttumisen
ja katkaisevat tehokkaasti infektion. Juuri nämä vasta-aineet
väestössä merkitsevät immunologista valintapainetta,
joka johtaa influenssavirukselle tyypilliseen nopeaan antigeenievoluutioon.
Jotta influenssarokote suojaisi, rokotteeseen valittujen virusten
on vastattava antigeenisesti epideemisiä viruksia. Kiivaan antigeenievoluution
vuoksi rokoteviruksia joudutaan vaihtamaan tavan takaa. WHO antaa rokotteen
kokoonpanosta suosituksen vuosittain. Yli 100 laboratoriota valvoo virusten
muuntumista eri puolilla maailmaa, Suomessa KTL.
Oheinen kuvasarja kertoo miten talven 1993-94 suomalaisvirus poikkesi
syksyn 1992 (kuva 2) ja syksyn 1993 (kuva 3) rokoteviruksista sekä
edellisten talvien (1992-93, kuva 4; 1991-92, kuva 5) epideemisistä
viruksistamme. Kuvasarja perustuu KTL:ssa suoritettuihin tutkimuksiin,
joissa sekvensoitiin suomalaisten virusten HA-geeni ja paikallistettiin
sen määräämät aminohapot kolmiulotteisessa
molekyylimallissa.
Kuva 1. Kaavakuva influenssaviruksesta ja suurennettu (atomitarkka)
osakuva viruksen pinnan HA-monomeerin muuntelevasta kärkiosasta
(normaalisti trimeeri).
Virus tarttuu isäntäsoluunsa reseptoritaskun avulla. HA:n
kärkiosa on 328 aminohappoa pitkä glykoproteiini. Seuraavissa
kuvissa HA- monomeeristä on näkyvissä vain molekylin
toisen palstan alkuun
|
|
runko, jonka mutkat vastaavat todellista 3-ulotteista
rakennetta.
Kuva 2. Talven 1993-94 suomalaisvirus poikkesi syksyn 1992 rokoteviruksesta
(A/Beijing/353/89) 10-11 aminohapon osalta (merkitty tummennettuina
ja varustettu sijaintia kuvaavalla numerolla), joista monet sijaitsivat
antigeenisesti tärkeillä alueilla reseptoritaskun lähellä.
Viime syksynä oli paikallaan luopua tästä rokoteviruksesta.
Kuva 3. Talven 1993-94 suomalaisvirus poikkesi syksyn 1993 rokoteviruksesta
(A/Beijing/32/92) 6-7 aminohapon osalta. Uusi rokotevirus vastasi hyväksyttävästi,
mutta ei täysin tyydyttävästi epideemistä virusta.
Vasta-ainetutkimusten mukaan rokotteella saavutettiin noin 80 prosentin
suoja. Vain harvoin rokotevirus käytännössä täydellisesti
vastaa epideemistä virusta.
Kuva 4. Talven 1993-94 suomalaisvirus poikkesi vain 2-3 aminohapon
osalta edellisen talven (1992-93) epideemisestä viruksesta. Muutos
ei merkinnyt riittävää antigeenista eroa, että se
selittäisi viimetalvisen epidemiamme ärhäkkyyden. Hollannissa
eristettiin myös voimakkaammin poikkeavia viruksia (J.C. de Jong:
henkilökohtainen tiedonanto). Vielä ei tiedetä missä
määrin näitä viruksia esiintyi muualla.
Kuva 5. Talven 1993-94 suomalaisvirus poikkesi 12-13 aminohapon osalta
talven 1991-92 epideemisestä viruksestamme. Tämä ero
merkitsi tuntuvaa antigeenieroa. Viime talvisen epidemiamme voimakkuutta
saattoi lisätä vielä talvella 1992-93 väestöä
suojanneiden heterologisten vasta-aineiden lasku. On myös mahdollista,
että epidemian puhtia lisäsi mutaatio jossain muussa kuin
viruksen HA-geenissä. HA-molekyylissä tapahtuneiden glykosylaatiomuutosten
osuutta tutkitaan, samoin sitä miten laboratoriossa esiin tulleet
viruksen lisääntymiskyvyn muutokset vaikuttivat epidemian
ärhäkkyyteen.
Ensi syksynä käyttöön tulevan influenssarokotteen
koostumus muuttuu H3N2-virusten osalta. WHO suosittaa, että uudet
rokotevirukset vastaisivat antigeenisesti seuraavia referenssiviruksia:
A/Shangdong/9/93(H3N2), A/Singapore/6/86(H1N1) ja B/Panama/45/90.
Lisätietoja rokoteviruksista: WHO Weekly Epidemiological Record
1994;69:53-56.
Reijo Pyhälä,
Niina Ikonen, KTL
|
