Raju RSV-epidemia vuonna 1993

Viime vuoden lopulla puhkesi ennusteiden mukaisesti jälleen iso RSV-epidemia. Yleensä ne esiintyvät säännöllisesti siten, että parittoman vuoden alussa on pieni epidemia ja saman vuoden loppusyksyllä alkaa iso epidemia. Parillisina vuosina voidaan hengähtää. Alkuvuoden 1993 epidemia maalis-kesäkuussa oli melko vaisu, mutta sitäkin terävämmin jo lokakuun puolivälissä alkoi infektiokausi, joka ruuhkautti lastensairaalat ja vastaanotot. Huippu osui koko maassa marraskuuhun, Helsingissä viikolle 46. Tämän jälkeen tapaukset vähenivät nopeasti. Joulua lastenosastoilla vietettiin kohtalaisen rauhallisesti. Vielä tämän vuoden aikana on todettu yksittäisiä hajatapauksia.

Osoitus imulimasta

RSV-diagnoosi tehdään kätevimmin nopean antigeenitestin avulla imulimanäytteestä. Infektion voi toki diagnosoida nielunäytteen virusviljelyn tai seerumin vasta-ainetestin avulla; näiden osuus on kuitenkin käytännössä vähäinen. Viime vuonna todettiin Suomessa Orion Diagnostican virusraportin mukaan yhteensä 1 622 RSV-tapausta, mikä on suurin vuotuinen määrä kuluneen kymmenen vuoden aikana. Tämä selittyy osittain sillä, että loppuvuoden epidemia alkoi tavallista aiemmin ja meni siten lähes kokonaan vuoden 1993 tiliin.

Sairaalahoitoon joutuneet potilaat olivat valtaosin 1-6 kuukauden ikäisiä lapsia, joiden oireet yleensä sopivat bronkioliittiin. Muutama lapsi sai infektion sairaalassa; tämä uhkasi erityisesti sydänleikkaus- ja syöpäpotilaita, joille saattoi kehittyä vaikea keuhkokuume. Usein liman imeminen hengitysteistä sekä lisähapen anto riittivät hoidoksi. Lääkityksenä käytettiin muun muassa henkeen vedettävää raseemista adrenaliinia. Äskettäin on todettu sen lieventävän bronkioliitin oireita tehokkaammin kuin salbutamoli.

Ribaviriiniä sairaimmille

HYKS:n Lastenklinikalla ja Auroran sairaalassa joillekin erittäin vaikeasti sairaille RSV-potilaille annettiin henkeen vedettävää ribaviriiniä, joka

toisen palstan alkuun

ilmeisesti hiukan lieventää ja lyhentää tautia. Kalleutensa (noin 10 000 mk/hoito), hankalan antotapansa (3 x 12 tunnin sumutushoito esimerkiksi keskoskaapissa) sekä melko vaatimattoman tehonsa vuoksi ribaviriinin käyttö rajattiin tiukasti.

Ribaviriiniä saivat lähinnä lapset, joilla oli vaikea perussairaus sekä ne, joilla infektio aiheutti vakavan ja pahenevan hengitysvajeen. HYKS:n Lastenklinikalla annettiin ribaviriini-inhalaatio seitsemälle lapselle. Neljällä lapsella oli syöpä, ja heillä oli solusalpaajahoitojen vuoksi vaikea immunopuutostila. Näistä yksi lapsi kuoli. Yhdellä kolmeviikkoisella lapsella oli vaikea sydänvika ja yhdellä hengityskonehoitoa vaatinut erittäin vaikea bronkioliitti. Yksi kaksiviikkoinen lapsi sai hoidon nuoruutensa vuoksi.

Tapauskuvaukset

Neljä RSV-infektion saanutta lasta menehtyi HYKS:n Lastenklinikalla. Kolmella heistä oli vaikea synnynnäinen sydänvika ja yhdellä pahanlaatuinen kasvain:

• Kaksivuotiaalla tehohoidossa olleella lapsella todettiin voimakkaat keuhkomuutokset sydänleikkauksen jälkeen, ja RSV-antigeeni osoitettiin keuhkobiopsiasta. RSV-pneumonia oli välitön kuolinsyy.
• Kolmikuukautiselle lapselle kehittyi sydänleikkauksen jälkeen keuhkokuume ja henkitorventulehdus, jotka johtivat lapsen kuolemaan.
• Toisella samanikäisellä lapsella oli vaikea ja harvinainen sydänvika. Hänkin menehtyi RSV-keuhkokuumeeseen ja rytmihäiriöihin jo ennen leikkausta. Heikon yleistilan vuoksi ribaviriinihoitoa ei voitu antaa.
• Runsaan vuoden ikäisen lapsen perustautina oli lisämunuaisen neuroblastooma. Hänellä todettiin RSV-infektio luuydinsiirtoon valmisteltaessa. Immuunipuutostilassa infektio eteni keuhkokuumeeksi, mikä johti lapsen kuolemaan ribaviriinihoidosta huolimatta.

Kaikilla menehtyneillä lapsilla oli erittäin vaikea perussairaus, jonka hoito on keskitetty Helsingin Lastenklinikalle. Sydänpotilaat saivat infektion todennäköisesti sairaalassa ollessaan. Kasvainpotilas sen sijaan toi infektion tullessaan, tosin toisesta sairaalasta.

Pentti Ukkonen, HYKS Lastenklinikka