Äidinmaito on lapselle parasta ravintoa. On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei äidinmaidossa esiinny lapselle haitallisia aineita. Dioksiinien kaltaisia hiilivetyjä, kuten polyklooribifenyylejä (PCB), on tavattu kaikkialta ympäristöstämme ja myös äidinmaidosta melko korkeina pitoisuuksina. Lisäksi polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien (PCDD) ja -furaanien (PCDF) akuutti toksisuus on eläinkokeissa osoittautunut erittäin suureksi. Kun professori Rappe raportoi vuonna 1985 äidinmaidon sisältämistä PCDD/F-yhdisteistä, WHO:n Euroopan osasto päätti tehdä koko Eurooppaa käsittävän dioksiini- ja PCB-tutkimuksen. KTL toteutti sen Suomessa. Kaikkiaan 12 maata Euroopasta, Kanada, Yhdysvallat ja Uusi-Seelanti päättivät ottaa osaa tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli tuottaa tietoa PCDD/F sekä PCB-yhdisteiden pitoisuuksista ja koostumuksesta äidinmaidossa eri maissa, eri geologisilla alueilla. Piti kehittää yhtenäinen näytteenottotapa ja analytiikka tulosten vertailukelpoisuuden vuoksi. Jokaisesta osaaottavasta maasta valittiin kaksi tutkimusaluetta: maaseutu ja kaupunki, jossa jätteenhävitys tapahtui tai oli tapahtunut polttamalla. Tutkittavien piti olla ensisynnyttäjiä, äidin ja lapsen terveitä, raskauden normaali ja äidin 20-30-vuotias. Suomesta valittiin Helsinki ja Kuopion lääni. Äiti täytti kaavakkeen, jossa kysyttiin mm. mahdollista työpaikka-altistusta ja ruokailutottumuksia. WHO:lle lähetettiin kaksi yhdistettyä näytettä, joista toinen edusti Helsinkiä ja toinen Kuopion lääniä. Suomessa näytteet kerättiin jokaiselta tutkimukseen halukkaalta äidiltä, joka synnytti tuolloin keväällä 1987 Kätilöopiston sairaalassa tai Kuopion Yliopistollisessa Keskussairaalassa. Nämä näytteet on juuri saatu analysoiduksi KTL:ssa. Maitonäyte saatiin Helsingissä 85:ltä ja Kuopiossa 89:ltä äidiltä. Noin puolet oli ensisynnyttäjiä, joista WHO:n tutkimukseen soveltui Helsingistä 38 ja Kuopiosta 31. toisen palstan alkuun | | Äidinmaidon dioksiinipitoisuudet olivat helsinkiläisillä hieman runsaammat kuin kuopiolaisilla. Kaikkien ensisynnyttäjien keskiarvot olivat Helsingissä 26,5 ja Kuopiossa 21,6 pg/g rasvaa. Useamman lapsen imettäneillä äideillä maidon dioksiinit olivat alemmat kuin ensisynnyttäneillä. WHO:n tutkimuksessa korkeimmat äidinmaidon pitoisuudet olivat Keski-Euroopasta, esimerkkinä Hollanti, Belgia ja Saksa. Pohjoismaat olivat keskenään lähes samalla tasolla . Matalimmat arvot olivat Unkarissa ja Jugoslaviassa. WHO toistaa tutkimukset viiden vuoden välein. Toiselle kierrokselle saatiin useampia maita kuin ensimmäiselle kierrokselle, mutta Puola jäi pois. Äidinmaitonäytteet vuodelta 1993 on saatu kerätyksi samoilta paikkakunnilta ja samalla tavoin kuin vuonna 1987. Näytteiden analysointi vie jälleen vuosia (yksi analyysi on hyvin työläs ja maksaa noin 10 000 mk), mutta WHO:n näytteet alkavat valmistua. Tulokset saadaan vuoden loppuun mennessä, jolloin tiedämme, onko ympäristömme saastuminen jatkunut vai ovatko EU:n tiukat savukaasujen päästörajat tehonneet. Suomalaiset äidit ovat olleet hyviä imettäjiä. Sekä WHO:n että KTL:n kanta on edelleen, että äidinmaidon lapselle antama hyöty on monin verroin suurempi kuin äidinmaidon epäpuhtauksien merkitys. Äitejä kannattaa rohkaista imettämään, sillä äidinmaito on edelleenkin lapsen parasta ravintoa. Viite: E.J. Yrjänheikki. Levels of PCBs, PCDDs, and PCDFs in breas milk. WHO/Environmental Health 34/1989. Taulukko 1:
Äidinmaidon dioksiinipitoisuudet toksisuussummana esitettyinä (International toxic equivalence quantity eli I-TEQ pg/g maitorasvaa) Helsingissä ja Kuopiossa 1987 Taulukko 2:
WHO:n äidinmaitotutkimuksessa mitatut dioksiinipitoisuudet kahden eri alueen 20-30 vuotiailla ensisynnyttäjillä vuonna 1987 Terttu Vartiainen, KTL |
