|
Euroopan terveys- ja ympäristöministerit kokoontuivat
vuonna 1989 Frankfurtiin rakentamaan ympäristöterveyden
yhteistyötä. Maailman terveysjärjestön Euroopan
aluetoimiston kutsumassa kokouksessa hyväksyttiin Euroopalle
ympäristö ja terveysperuskirja. siinä ilmaistaan ympäristöterveyteen
tähtäävän yhteistyön periaatteet, tärkeimmät
ongelmat sekä hallitusten ja WHO:n toiminnan suuntaviivat.
Nyt viisi vuotta myöhemmin terveys- ja ympäristöministerit
kokoontuvat jälleen, tällä kertaa Helsingissä
20.-22. kesäkuuta. Nyt tarkoituksena on hyväksyä julistus
ja sen pohjalta tehtävä konkreettinen toimintaohjelma.
Näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon. Rion konferenssi
vuonna 1992 ja siitä käynnistynyt kestävään
kehitykseen tähtäävä prosessi ovat antaneet uudet,
maailmanlaajuiset puitteet myös ympäristöterveyden
ongelmien torjunnalle. Eurooppa on maanosamme itäisten ja keskisten
osien poliittisten muutosten sekä länsi-Euroopassa etenevän
yhdentymiskehityksen vuoksi täysin erilainen kuin ennen vuoden
1989 kokousta.
Euroopan ympäristöterveysongelmat eivät kuitenkaan
ole olennaisesti muuttuneet. Energiantuotanto, teollinen toiminta,
liikenne, maatalous ja yhdyskunnat synnyttävät niitä
edelleen. Ne ilmenevät ulko- ja sisäilman laadun heikkenemisenä,
meluna, ravinnon ja juomaveden laadussa sekä tapaturmavaarana.
Jotakin on
toisen palstan alkuun
|
|
onnistuttu vähentämään, mutta
erityisesti monet pitkän tähtäimen ongelmat ovat ratkaisematta.
Myös Euroopan eri alueiden maiden tilanteissa on suuria eroja.
Yhteisesti hyväksyttävän toimintaohjelman avulla on tarkoitus
löytää ratkaisuja erityisesti vakavimpiin ongelmiin.
Tämä edellyttää ongelmien asettamista tärkeysjärjestykseen.
Ympäristöterveysongelmien ratkaiseminen edellyttää
aina yhteistyötä. Suuret globaaliset ongelmat, kuten kasvihuoneilmiö,
edellyttävät maailmanlaajuisia sopimuksia. Monet haasteet
edellyttävät valtioiden välistä yhteistyötä.
Valtaosan maailman aineellisesta voimavaroista kuluttavat läntiset
teollisuusmaat ovat osaltaan syyllisiä köyhempien maiden ympäristöongelmien
syntyyn. Siten niillä on erityinen vastuu käyttää
osaamistaan ja voimavarojaan myös muiden maiden hyväksi.
Myös eri sektorien välistä yhteistyötä tarvitaan
niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallisella tasolla.
Terveys- ja ympäristöhallinnon alat ovat keskeisimmät
huolta kantavat ja asiantuntemusta omaavat toimijat. Ratkaisevat päätökset
tehdään useimmiten kuitenkin muualla.
Helsingin kokouksen tarkoitus on rakentaa asiantuntemukseen pohjautuvaa
yhteistyötä. On toivottava, että poliittinen tahto riittää
radikaalin toimintaohjelman rakentamiseen.
Tapani Melkas, Sosiaali- ja terveysministeriö
|
