|
Uudet tupakoinnin vieroituksen apukeinot, kuten
nikotiinilaastari, ovat lisänneet kiinnostusta polttamisen lopettamiseen.
On tärkeää, että perusterveydenhuollossa kiinnitetäisiin
huomiota tupakointiin mahdollisimman systemaattisesti. Terveydenhuoltohenkilökunnan
antama henkilökohtainen neuvonta parantaa motivaatiota, auttaa
vieroitusmenetelmien oikeaan käyttöön ja lisää
lopettajien mahdollisuuksia onnistua.
Tupakoinnin lopettaminen on sekä tupakoivien potilaiden että
väestön terveyden kannalta keskeinen kysymys. Tiedon tai motivaation
puute ei yleensä ole lopettamisen ongelma. Vuoden 1991 Kansanterveyslaitoksen
valtakunnallisessa Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen
-seurannassa suomalaisista tupakoijista 60 prosenttia ilmoitti haluavansa
lopettaa, 70 prosenttia oli joskus yrittänyt lopettaa ja heistä
joka kolmas viimeksi alle vuosi sitten.
Yhteisöön syvälle juurtunut tapa tupakoida tekee lopettamisesta
ongelmallisen. Yksilöillä tupakointi aiheuttaa huomattavan
riippuvuuden: fysiologinen riippuvuus aiheutuu lähinnä nikotiinista
sekä psyykkinen tavasta ja tottumuksesta. Riippuvuuden voimakkuus
ja luonne vaihtelee. K. O. Fagerström on kehittänyt asteikon,
jossa muutaman kysymyksen avulla mitataan fyysisen riippuvuuden astetta.
Tupakasta vieroituksessa on vuosien kuluessa kokeiltu runsaasti erilaisia
farmakologisia ja muita menetelmiä, kuten hypnoosia ja akupunktiota.
Nikotiinikorvaushoitoa lukuunottamatta tieto menetelmien spesifisistä
vaikutuksista puuttuu.
Psykologiset periaatteet apuna
Psykologisia ja kasvatustieteen periaatteita soveltavan vieroitustoiminnan
avulla on saatu edistystä. Periaatteena on opettaa käytännön
menettelytapoja, joiden avulla oman halun pohjalta voi yrityksessään
onnistua. Keskeisiä
toisen palstan alkuun
|
|
psykologisia periaatteita ovat mm. sitoutuminen,
itsediagnosointi, tarkkailu, ärskyke-ympäristöseuranta
ja sosiaalinen tuki. On myös tärkeää tuntea vieroitusoireet
ja niiden hallintamenetelmät. itsediagnosointi, tarkkailu, ärskyke-ympäristöseuranta
ja sosiaalinen tuki. On myös tärkeää tuntea vieroitusoireet
ja niiden hallintamenetelmät.
Nikotiinikorvaushoidon vaikutus on osoitettu kiistattomasti. Hoito
auttanee erityisesti silloin, kun tupakoijalla on selvä nikotiiniriippuvuus
ja kun samanaikaisesti hänen omaa motivaatiotaan vahvistetaan ja
annetaan lopettamisohjeita. Nikotiinipurukumia käytetään
päivittäin aina tupakointihalun ilmaantuessa. Riittävän
pitkä käyttö ja oikea pureskelutekniikka ovat tärkeitä.
Uudempi valmiste nikotiinilaastari antaa vereen tasaisesti nikotiinia.
Senkin vaikutuksista on näyttöä. Pohjois-Karjalassa hiljattain
päättynyt laaja kaksoissokkotutkimus antoi viitteitä
siitä, että sekä nikotiinilaastaria että -purukumia
yhdistelevästä hoidosta voisi joissakin tapauksissa olla hyötyä.
Perusterveydenhuollossa on lääkärien ja terveydenhoitajien
systemaattisilla mini-interventioilla huomattava kansanterveydellinen
merkitys. Vaikka vaikutus yksittäisen potilaan/asiakkaan kohdalla
olisi varsin vaatimaton, on kustannus-vaikutussuhde hyvä verrattuna
tehokkaampiin, mutta paljon hankalammin toteutettaviin vieroitusohjelmiin.
Lääkärin ja terveydenhoitajan käytännön
työhön suositellaan "kuuden K:n sääntöä":
Kysy, Kirjaa, Keskustele, Kehota, Kannusta, Kontrolloi (=seuraa). Mikäli
tähän lyhyeen rutiiniin liitetään edellä kuvattuja
menetelmiä, on lääkäri ja hoitaja hoitanut osuutensa.
On kuitenkin muistettava, että muutaman viikon varsinaisen vieroitusvaiheen
jälkeen uudelleen aloittamisen riski on suuri vielä seuraavien
kuukausien aikana vielä suuri. Ohjeita tupakoimattomana pysymisestä
tarvitaan lopettamisohjelman lisäksi.
Pekka Puska, KTL
|