Nikotiinilaastarista ja -purukumista on hyötyä

Nikotiinilaastarista ja -purukumista
on hyötyä

Uudet tupakoinnin vieroituksen apukeinot, kuten nikotiinilaastari, ovat lisänneet kiinnostusta polttamisen lopettamiseen. On tärkeää, että perusterveydenhuollossa kiinnitetäisiin huomiota tupakointiin mahdollisimman systemaattisesti. Terveydenhuoltohenkilökunnan antama henkilökohtainen neuvonta parantaa motivaatiota, auttaa vieroitusmenetelmien oikeaan käyttöön ja lisää lopettajien mahdollisuuksia onnistua.

Tupakoinnin lopettaminen on sekä tupakoivien potilaiden että väestön terveyden kannalta keskeinen kysymys. Tiedon tai motivaation puute ei yleensä ole lopettamisen ongelma. Vuoden 1991 Kansanterveyslaitoksen valtakunnallisessa Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen -seurannassa suomalaisista tupakoijista 60 prosenttia ilmoitti haluavansa lopettaa, 70 prosenttia oli joskus yrittänyt lopettaa ja heistä joka kolmas viimeksi alle vuosi sitten.

Yhteisöön syvälle juurtunut tapa tupakoida tekee lopettamisesta ongelmallisen. Yksilöillä tupakointi aiheuttaa huomattavan riippuvuuden: fysiologinen riippuvuus aiheutuu lähinnä nikotiinista sekä psyykkinen tavasta ja tottumuksesta. Riippuvuuden voimakkuus ja luonne vaihtelee. K. O. Fagerström on kehittänyt asteikon, jossa muutaman kysymyksen avulla mitataan fyysisen riippuvuuden astetta.

Tupakasta vieroituksessa on vuosien kuluessa kokeiltu runsaasti erilaisia farmakologisia ja muita menetelmiä, kuten hypnoosia ja akupunktiota. Nikotiinikorvaushoitoa lukuunottamatta tieto menetelmien spesifisistä vaikutuksista puuttuu.

Psykologiset periaatteet apuna

Psykologisia ja kasvatustieteen periaatteita soveltavan vieroitustoiminnan avulla on saatu edistystä. Periaatteena on opettaa käytännön menettelytapoja, joiden avulla oman halun pohjalta voi yrityksessään onnistua. Keskeisiä

toisen palstan alkuun

psykologisia periaatteita ovat mm. sitoutuminen, itsediagnosointi, tarkkailu, ärskyke-ympäristöseuranta ja sosiaalinen tuki. On myös tärkeää tuntea vieroitusoireet ja niiden hallintamenetelmät. itsediagnosointi, tarkkailu, ärskyke-ympäristöseuranta ja sosiaalinen tuki. On myös tärkeää tuntea vieroitusoireet ja niiden hallintamenetelmät.

Nikotiinikorvaushoidon vaikutus on osoitettu kiistattomasti. Hoito auttanee erityisesti silloin, kun tupakoijalla on selvä nikotiiniriippuvuus ja kun samanaikaisesti hänen omaa motivaatiotaan vahvistetaan ja annetaan lopettamisohjeita. Nikotiinipurukumia käytetään päivittäin aina tupakointihalun ilmaantuessa. Riittävän pitkä käyttö ja oikea pureskelutekniikka ovat tärkeitä.

Uudempi valmiste nikotiinilaastari antaa vereen tasaisesti nikotiinia. Senkin vaikutuksista on näyttöä. Pohjois-Karjalassa hiljattain päättynyt laaja kaksoissokkotutkimus antoi viitteitä siitä, että sekä nikotiinilaastaria että -purukumia yhdistelevästä hoidosta voisi joissakin tapauksissa olla hyötyä.

Perusterveydenhuollossa on lääkärien ja terveydenhoitajien systemaattisilla mini-interventioilla huomattava kansanterveydellinen merkitys. Vaikka vaikutus yksittäisen potilaan/asiakkaan kohdalla olisi varsin vaatimaton, on kustannus-vaikutussuhde hyvä verrattuna tehokkaampiin, mutta paljon hankalammin toteutettaviin vieroitusohjelmiin.

Lääkärin ja terveydenhoitajan käytännön työhön suositellaan "kuuden K:n sääntöä": Kysy, Kirjaa, Keskustele, Kehota, Kannusta, Kontrolloi (=seuraa). Mikäli tähän lyhyeen rutiiniin liitetään edellä kuvattuja menetelmiä, on lääkäri ja hoitaja hoitanut osuutensa. On kuitenkin muistettava, että muutaman viikon varsinaisen vieroitusvaiheen jälkeen uudelleen aloittamisen riski on suuri vielä seuraavien kuukausien aikana vielä suuri. Ohjeita tupakoimattomana pysymisestä tarvitaan lopettamisohjelman lisäksi.

Pekka Puska, KTL

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!