|
Viimeisestä polioepidemiasta Suomessa on pian 10 vuotta. Tehokkaat
poliorokotukset ja epidemiologinen seuranta ovat kuitenkin tarpeen niin
kauan kuin poliota esiintyy maailmassa. Yksittäisen poliotapauksen
toteaminen edellyttää riittävän herkästi syntyvää
epäilyä ja asianmukaista virologista diagnostiikkaa. Kansanterveyslaitos
kannustaa tätä tekemällä tarvittavat tutkimukset
ilmaiseksi.
Tammikuun 1985 jälkeen ei maassamme ole raportoitu yhtään
uutta polioon sairastumista eikä todettu Suomessa saatua poliovirustartuntaa.
Maailman terveysjärjestön (WHO) koordinoiman polion hävitysohjelman
menestyksestä huolimatta kuitenkin vuosittain noin 100 000 lasta
Aasian ja Afrikan kehitysmaissa edelleen sairastuu polioon. Näistä
maista polioviruksia kulkeutuu myös länsimaihin, joissa
ne voivat aiheuttaa rokotusten hyvästä kattavuudesta huolimatta
yksittäisiä tautitapauksia ja rajoittuneita epidemioita.
Konkreettinen muistutus tästä on Hollannin syksyn 1992
polioepidemia, kun 67 rokotuksista kieltäytynyttä sairastui
keskushermosto-oireiseen poliotautiin. Inaktivoituja viruksia sisältävällä
rokotteella (IPV) suojattu väestön pääosa välttyi
taudilta täysin. Vastoin yleistä ennakkokäsitystä
IPV suojasi hollantilaiset varsin hyvin myös epideemisen viruksen
tartunnalta, mikä keventää paineita muuttaa Suomen
niin ikään IPV:hen perustuvaa poliorokotusohjelmaa. Kansanterveyslaitos
tutkii mahdollisuuksia parantaa IPV:llä saatavaa tartuntasuojaa
käyttämällä trypsiinillä käsiteltyä
IPV-rokotetta ja toisaalta IPV ja OPV (oraalinen poliorokote) -ohjelmien
yhdistämisen hyödyllisyyttä.
Kliininen epäily on lähtökohta
WHO:n mukaan poliota on syytä epäillä aina, kun potilas
on äkkiä sairastunut velttohalvausoireiseen tautiin ('acute
flaccid paralysis', AFP), jonka etiologiaa ei tunneta. Sitä on
syytä epäillä myös silloin kun diagnoosiksi on
jo asetettu Guillain-Barrén oireyhtymä (GBS). WHO:n suositusten
mukaan AFP-tapauksia tulisi seurata keskitetysti ja selvittää
tapauskohtaisesti, onko poliovirusetiologia luotettavasti suljettu
pois. GBS ja AFP ovat yleensäkin harvinaisia diagnooseja; AFP:n
esiintyvyydeksi on raportoitu n. 1:100,000, lapsilla luku on vielä
tätä pienempi. Harvinaisuus ja se tosiseikka, että
AFP-tapauksissa perinteinen virusdiagnostiikka tuottaa melko vähän
tietoa, saattavat johtaa siihen, että kalliiksi koettuja virustutkimusnäytteitä
ei oteta polionkaan osuessa kohdalle. Kustannuskynnyksen madaltamiseksi
Kansanterveyslaitos tutkii AFP-tapausten näytteet poliovirusetiologian
suhteen ilmaiseksi. Koska halvausoireiset potilaat useimmiten ohjautuvat
neurologien tai lastenneurologien hoitoon, halutaan kiinnittää
erityisesti heidän huomiotaan tähän asiaan.
Poliopotilas voi hakeutua hoitoon myös meningiitin tai enkefaliitin
oirein. Näissä taudeissa virusetiologian etsiminen on ehkä
lamankin aikana normaalia diagnostiikkaa, joka ohjautuu muihin viruslaboratorioihin.
Virologinen diagnoosi
Polion virologisen diagnostiikan ja valvonnan viimeaikaista menetelmäkehitystä
on käsitelty äskettäin Suomen Lääkärilehdessä
(Hovi ym. 1993;48:2874-2780). Mahdollisimman varhain taudin alussa
otetaan likvor-, seerumi-, uloste- ja nielunäytteet I, jotka
lähetetään heti tutkittaviksi. Likvor- ja seeruminäytteistä
etsitään poliovirusspesifisiä neutraloivia ja IgM-luokan
vasta-aineita. Likvor-, uloste- ja nielunäytteet viljellään
enteroviruksille herkissä soluissa.
toisen palstan alkuun
|
|
Ulostenäytteitä suositellaan otettaviksi
kaksi 1-2 vrk välein. Toiset likvor- ja seeruminäytteet otetaan
1-2 viikkoa I-näytteiden jälkeen tai sopimuksen mukaan. Virusviljelyn
ja IgM- testien herkkyys on parhaimmillaan ensimmäisten 2-3 viikon
aikana halvausoireiden alusta laskien. Sen jälkeen negatiivisen
tuloksen ennustearvo heikkenee melko nopeasti, mutta osa potilaista
erittää viruksia useita viikkoja ja myös IgM-vasta-aineet
ovat usein koholla pitempään. Toisin sanoen, näytteet
kannattaa ottaa, vaikka taudin alusta olisi jo viikkojakin.
Virus voi kiertää rokotetussakin väestössä
Poliovirustartunta johtaa halvausoireiseen tautiin rokottamattomillakin
vain yhdellä noin 400:sta viruksen erittäjästä.
Rokotukset, varsinkin IPV, suojaavat selvästi paremmin taudilta
kuin tartunnalta, minkä vuoksi poliovirus voi kiertää
väestössä pitkään huomaamatta. Tämä
nähtiin myös Suomen viimeisen epidemian aikana, kun epideemistä
virusta löydettiin jätevesistä monilla paikkakunnilla,
joilla polioon sairastuneita ei ollut. Kansanterveyslaitos seuraa edelleen
poliovirusten mahdollista kiertoa Suomen väestössä etsimällä
viruksia jätevesistä. Käytännön syistä
ympärivuotinen seuranta on keskittynyt Helsingin jätevesiin.
Kaikki muissakin viruslaboratorioissa tehtävät ulosteen ja
nielun virusviljelyt edustavat passiivista seurantaa, joka periaatteessa
voi myös paljastaa uhkaavan epidemian.
Poliodiagnoosin ja viruksen eristäminen aiheuttaa toimenpiteitä
Polio on yleisvaarallinen tauti, ja jo sen vahva epäily pitää
ilmoittaa pikaisesti sekä alueellisen tartuntatautirekisterin pitäjälle
(sairaanhoitopiiri) että Kansanterveyslaitokseen. Suomessa saatu
poliovirustartunta, johti se sairastumiseen tai ei, voi merkitä
sitä ,että virus on jo levinnyt laajalle väestöön,
ja epidemian pysäyttämiseksi tarvitaan nopeita toimenpiteitä.
Kansanterveyslaitos on varautunut epidemiatilanteisiin mm. pitämällä
pientä varmuusvarastoa OPV:tä, jota pidetään IPV:tä
parempana vaihtoehtona epidemian hallinnassa.
Terveetkin maahanmuuttajat voivat tuoda mukanaan virulentteja ("villejä")
polioviruksia. Ulkomailta adoptoitavat lapset erittävät Suomeen
tullessaan toisinaan rokote(OPV-)viruksia. Kaikki eristetyt poliovirukset
on sen vuoksi toimitettava ensi tilassa Kansanterveyslaitokseen viruksen
alkuperän selvitystä varten. OPV-viruksen eritys ei aiheuta
jatkotoimenpiteitä, villin viruksen erittäjää ja
hänen ympäristöään taas seurataan tapauskohtaisesti.
Yhteystiedot
Polioon sairastumiset ja niiden epäilyt ilmoitetaan tartuntatautirekisterin
ohjeistuksen mukaisesti. Varsinainen ilmoitus tehdään diagnoosin
varmistuttua terveyskeskukseen ja sairaanhoitopiirin. Polioepäilyssä
tulee ottaa yhteyttä joko sairaanhoitopiirin tartuntataudeista
vastaavaan lääkäriin tai ja Kansanterveyslaitokseen puh.
(90) 474 4484 tai elektronisesti "Eija.Kela@ktl.fi". Polion
virologiseen diagnostiikkaan ja valvontaan liittyvissä kysymyksissä
yhteys voidaan ottaa suoraan Kansanterveyslaitoksen enteroviruslaboratorioon,
puh. (90) *474 41, telekopio (90) 474 4355 tai suoraan Tapani Hovi,
puh. (90) 474 4321, Merja Roivainen puh. (90) 474 4406 tai Mirja Stenvik
puh. (90) 474 4348.
Tapani Hovi, KTL
|
