|
Yhdysvalloista tulleet uusimmat tutkimustulokset antavat aiheen
epäillä, että ilmassa leijuvat hiukkaset haittaavat terveyttä
enemmän kuin on osattu epäillä. Leijuvat hiukkaset saattavat
olla liikenteen kaasumaisia saasteita, häkää, hiilivetyjä
ja typen oksidejakin tärkeämpiä vaaroja terveydelle.
Amerikkalaisten tutkijoiden, Joel Schwartzin, Douglas Dockeryn ja
Arden Popen viime vuosina julkaisemat tutkimustulokset kaupunkien
ulkoilman kokonaisleijuman (TSP) sekä hengitettävien hiukkasten
(PM10) pitoisuuksien ja väestön kuolleisuuden yhteydestä
ravistelevat käsityksiä ilmansaasteiden terveyshaitoista.
Voimakkaasti yksinkertaistaen aikasarja-analyysin tulos oli, että
ulkoilman TSP:n 24 tunnin keskiarvopitoisuuden lisääntyminen
sata mikrogrammaa ilman kuutiometriä kohti näytti lisäävän
seuraavan vuorokauden kokonaiskuolleisuutta neljä prosentia.
Kuolleisuuden lisäys johtui verenkierto- ja hengityselinsairauksista.
Noin kymmenestä eri puolilla maailmaa 30 vuoden aikana mitatusta
pölypitoisuuden ja kuolleisuuden aikasarjasta tehdyn meta-analyysin
tulos oli samansuuntainen. Kuudessa kaupungissa tehdyssä 15 vuoden
kohorttitutkimuksessa ulkoilman PM10:n usean vuoden keskiarvopitoisuuden
kohoaminen 10 mg/m3:lla lisäsi kokonaiskuolleisuutta noin kymmenen
prosentia. Kuolleisuuden lisäys rajoittui verenkierto- ja hengityselinsairauksiin
sekä keuhkosyöpiin.
Minkälaista pölyä
Tulokset olivat johdonmukaisia, mutta niitä oli jokseenkin
mahdotonta selittää toksikologisesti. Kuuden kaupungin tutkimuksessa
puhtaimman ja likaisimman ilman PM10:n vuosikeskiarvojen ero oli vain
28 mg/m3. Tällaisen pölymäärän hengittäminen
läpi vuoden tuo keuhkoihin vain muutamia kymmeniä milligrammoja
pölyä. Valtaosa pölystä ei joudu elimistöön,
vaan poistuu yskiessä tai erittyy ruoansulatuskanavan kautta.
Pöly ei ole myrkyllistä, vaan siinä on maaperän
mineraaleja, sulfaatteja, nitraatteja ja hiiltä sekä pieniä
määriä satoja orgaanisia yhdisteitä.
toisen palstan alkuun
|
|
Kevätpöly, joka sisältää
keväällä tuulen ilmaan nostattamia hienojakoisia hiukkasia,
on Suomessakin merkittävä ulkoilman epäpuhtaus. Se muistuttaa
eräissä suhteissa amerikkalaisissa tutkimuksissa tarkasteltuja
ulkoilman hiukkasia. Etenkin keväällä ulkoilman pölypitoisuus
on säännönmukaisesti ohjearvoja suurempi.
Suomea koskevien johtopäätösten tekeminen ei ole mahdollista
amerikkalaistutkimusten perusteella, sillä meillä kevätpöly
on ilmeisesti vähemmän myrkyllistä kuin amerikkalaisten
tutkimusten pölyt. Suomalaisia tutkimustuloksia ulkoilman pölyn
ja kuolleisuuden yhteyksistä ei ole toistaiseksi käytettävissä.
Tuoreissa suomalaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että
kohonneet ulkoilman pölypitoisuudet liittyvät astmakohtausten
pahenemiseen ja astman sairaalahoidon lisääntymiseen. Kaupunki-ilman
kohonneet saastepitoisuudet saattavat lisätä myös hengitystietulehduksiin
sairastumisia.
Lisätutkimuksia tarvitaan
Pääkaupunkiseudun PM10 vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet
puhtaimman alueen alle 20 mg/m3:n tasosta likaisimman 40 mg/m3:n tasolle.
Jos amerikkalaisten tutkimusten arviot ovat oikean suuntaisia ja jos
ne pitävät paikkansa myös Suomen olosuhteissa, olisi
ilmansaasteisiin liittyvää kuolleisuusarviota korotettava
nykyisestä huomattavasti. Silloin myös liikenteen nostattama
pöly ja dieselnoki olisivat kaasumaisia saasteita, häkää,
hiilivetyjä ja typen oksideja merkittävämpiä terveyden
uhkia. Tässä vaiheessa uusien arvioiden tekeminen ei kuitenkaan
ole perusteltua. Emme tiedä, miten ulkoilman leijuva pöly
aiheuttaa haittansa. Uudet tutkimustulokset edellyttävät ulkoilman
pölyn terveyshaittojen seikkaperäistä selvittämistä
myös Suomen oloissa sekä epidemiologisin että kokeellisin
tutkimuksin ja näiden haittojen merkityksen tarkkaa arviointia.
Viitteet:
Schwartz J, Dockery DW. Am J Epidemiol 1992;135(1):12-25.
Dockery DW ym. N Engl J Med 1993;329(24):1753-1759.
Matti Jantunen, KTL
|
