|
Helsingin kaupungin ympäristökeskus kysyi Kansanterveyslaitokselta
vuonna 1992, voiko vanhan ampumaradan alueelle rakentaa virkistys-
ja asuinaluetta. Vuosikymmenien käytön jälkeen rakennettavaksi
suunnitellulla ampumarata-alueella oli satoja tonneja metalliromua
ja lyijyä. Hehtaarien alueella metsässä oli paljon
hauleja, jotka saattoivat ympäristökeskuksen mielestä
altistaa marjastajia ja varsinkin lapsia.
Ympäristökeskus oli laatinut alueelle puhdistussuunnitelman
ja halusi tietää, olivatko puhdistustoimet riittäviä,
ja aiheuttaisiko mahdollinen jäljelle jäävä metalli
ympäristöterveysriskin alueen uusille asukkaille.
Helsinkin kaupunki suunnitteli Itä-Helsingissä sijaitsevan
Viikinmäen ampumaradan muuttamista asuin- ja virkistyskäyttöön.
Alueella oli harrastettu ampumista jo 30 vuotta. Kaupunki oli teettänyt
perusteelliset ympäristöselvitykset, joiden mukaan ampumaradan
alueella oli 188 000 kg haulimaista lyijyä ja luotiromua ampumaratojen
taustavalleissa noin 46 000 kg. Suppealla alalla lyijyhaulien määrä
maaperässä oli yli 20 kg/m3. Maaperän lyijypitoisuudet
olivat niin korkeat, että perusteellinen kunnostaminen vaikutti
välttämättömältä. Geologinen tutkimuskeskus
oli ehdottanut, että runsaslyijyisimmällä alueella
erotellaan lyijyhaulit maasta ensin. Jäljelle jäävään
maahan lisättäisiin kalkkia ja apatiittirikastetta alentamaan
lyijyn liukoisuutta. Sitten maa kapseloitaisiin savimassoilla nykyiselle
ampumarata-alueelle. Koska kysesssä on monen hehtaarin alue,
kustannukset olisivat miljoonia markkoja. Lisäksi ympäröivässä
metsässä on monen hehtaarin alueella paljon lyijyhauleja
maan päällä kivikoissa. Kalliot, joilla on runsaasti
lyijyhauleja, on suunniteltu peitettäviksi puolen metrin paksuisella
maakerroksella.
Uutta vanhan päälle
Kaupungin kasvu ja ikääntyminen luovat uudenlaisia ympäristöongelmia.
Alkuaan ampumarata rakennettiin kauas, mutta kaupungin
toisen palstan alkuun
|
|
kasvaessa kasvoi tarve entisen metsäisen ampumarata-alueen
rakentamiseksi. Kaupungin historia ja aikaisemmat päätökset
aiheuttavat usein päänsärkyä, kun uutta aletaan
rakentaa vanhan päälle.
KTL:n mielestä suunniteltu puhdistus oli riittävä.
Edes lapsilla ei metallinen lyijy imeydy hyvin suolistosta. Lyijyhaulien
siivilöiminen ja siihen liuenneen metallisen lyijyn muuttaminen
vaikealiukoiseksi estäisivät pohjavesien saastumisen ja muun
altistumisen savikapseloinnin jälkeen.
Kapselointi olisi kuitenkin välttämätöntä,
koska jo nyt mitattu alueen pohjaveden lyijypitoisuus ylitti suositusarvot
kahdeksankertaisesti. Talousveden lyijyn enimmäispitoisuudeksi
suositellaan enintään 50 mg/l ja mitatut pitoisuudet olivat
yli 400 mg/l. Myös pintaveden lyijypitoisuudet ylittivät suositellut
enimmäispitoisuudet yli kaksinkertaisesti. Kasvienkin lyijypitoisuuksia
oli tutkittu ja puolukoissa ne ylittivät
15-kertaisesti suomalaiset ohjearvot. Sienissä pitoisuudet olivat
erityisen korkeat, 498 mg/kg. Altistumisen estämiseksi KTL:n mielestä
haulit pitäisi poistaa kallioisilta, paljailta alueilta. Vaikeammin
puhdistettavat alueet olisi peitettävä ainakin puolen metrin
paksuisella maakerroksella.
Tällä hetkellä Helsingin kaupunki suunnittelee kahden
ampumaradan, Malmin ja Viikinmäen, kunnostamista asuin- ja virkistysalueiksi.
Malmilla suunnitelmat ovat jo pitkällä, kun taas Viikinmäen
alueella tehdään jatkotutkimuksia. Kaupungin ympäristökeskus
on pitänyt tärkeänä, että kaikenlainen altistuminen
maastossa oleville hauleille estetään peittämällä
alueet maalla tai puhdistamalla perusteellisesti.
Helsinki päättää itsenäisesti, kuinka se
puhdistaa hankalat ampumarata-alueet, mutta asiantuntijalta saatu apu
auttaa tekemään ratkaisuja, jotka ovat asukkaiden terveyden
kannalta turvallisia.
Kai Savolainen, KTL
|
