|
Entisissä sosialistisissa maissa HIV- ja AIDS-epidemian leviäminen
on ollut hitaampaa kuin osattiin odottaa. Aivan erityisesti tämä
koskee lähialueitamme. Virossa, Latviassa ja Liettuassa HIV-tartuntoja
on vain kymmeniä, Pietarissakin esiintyvyys on alhaista. Niissä
on kuitenkin monia tekijöitä, jotka vaarantavat hyvän
tilanteen. Sukupuolitaudit ovat yleistymässä, kondomeja
voi olla vaikea saada, jyrkät taloudelliset erot lisäävät
prostituutiota ja syrjivät asenteet saattavat aiheuttaa epideemisen
"räjähdyksen" huomaamatta.
Neuvostoliiton aikana luotiin epidemian seurantajärjestelmä,
joka perustui ahkeraan ja usein pakolliseen testaukseen. Monien sairaaloiden
potilaat, raskaana olevat, tiettyjen ammattien harjoittajat kuten
merimiehet ja monet muut, testattiin sen kummemmin asianomaiselta
lupaa kyselemättä. Kertynyt tieto epidemian kulusta oli
kohtalaisen luotettavaa, mutta järjestelmä imi varoja muusta
ehkäisystä. Käytäntöjä on nyttemmin
muutettu lähemmäs länsimaisia järjestelmiä,
mutta edelleen testaukseen käytetään varsin runsaasti
resursseja.
Virossa todettiin ensimmäiset HIV-tartunnat 1988. Vuoden 1993
lopulla niitä oli todettu kaikkiaan 29. Vasta kahdella on AIDS.
Useimmat liittyvät homoseksuaaliseen suhteeseen. Geneettinen
analyysi viittaa siihen, että useimmilla on yhteinen tartuntalähde.
Latviassa ja Liettuassa testauksissa on paljastunut muutama kymmenen
tapausta, myös muutama AIDS-vaiheeseen edennyt. Erityisesti Liettuassa
on huolestuttu rajanaapurissa, Puolassa, huumeidenkäyttäjien
keskuudessa raivonneesta HIV-epidemiasta, mutta huumeiden käyttöön
liittyviä tartuntoja ei ole todettu kuin muutama.
Pietari heräämässä HIV-tietoisuuteen
Pietarin alue muodostaa suurimman riskin. Siellä oli vuoden
1992 loppuun mennessä todettu 55 tartuntaa, vuoden 1993 aikana
30 uutta tapausta. Kaupungissa on aikaisemmin testauksen lisäksi
toisen palstan alkuun
|
|
tehty tuskin mitään epidemian torjumiseksi,
mutta nyt asiaan on herätty ja tiedottamiseen on alettu panostaa.
Tehtävä ei tule olemaan helppo. Sukupuolitaudit ovat kaksinkertaistuneet
vuodesta 1992, ja tartunnan toteaminen johtaa edelleen pahaan syrjintään.
Prostituutio ja huumeiden käyttö lisääntyvät
ilmeisesti nopeasti ja esimerkiksi kondomin hankinta on vieläkin
taloudellisesti huomioitava asia. AIDS-uhkan kannalta Pietaria voitaisiin
luonnehtia vakavaksi riskipesäkkeeksi koko Eurooppaa ajatellen.
Se saattaa ulottaa vaikutuksen paljon Baltiaa laajemmalle, ja varmasti
se tunnetaan vielä Suomessa. Meidän onkin huolellisesti seurattava
tilannetta ja pidettävä yllä niin tehokasta tiedotus-
ja valistuskampanjaa, ettei tartuntoja ainakaan tietämättömyyden
vuoksi pääse tapahtumaan.
Muualla Luoteis-Venäjällä tilanne on huomattavasti
vakaampi. Murmanskissa on todettu alle 20 tartuntaa, huolimatta siitä
että kaikki merikarhut tutkitaan säännöllisin väliajoin.
Karjalan alueelta ei ole todettu vielä yhtään HIV-tartuntaa.
Karjalassa ollaan yleisesti huolestuneita Suomesta tulevien aiheuttamasta
tartuntavaarasta!
Kaikilla kuvatuilla alueilla on edessään sopeutuminen paljon
nykyistä vakavampaan epidemian uhkaan jo lähitulevaisuudessa.
Ne ovat siihen edelleen sekä taloudellisesti että taidollisesti
huonosti valmistautuneita. Koko alueen kattava yhteistyö onkin
hyvin tarpeellinen. Torjunnassa voidaan hyödyntää muualla,
esimerkiksi Skandinavian maissa saatuja kokemuksia eikä tehtyjä
virheitä tarvitse toistaa. Ongelmana näyttää olevan
poliittinen priorisointi, kiireellisesti hoidettavia ja varoja vaativia
toimia kun tarvitaan niin monella alueella. Suomalaisiakin tarvitaan
vakuuttamaan asian tärkeyttä. Neljä vuotta sitten perustettiin
alueellinen yhteistyöryhmä "All-Baltic Society against
AIDS", joka on pyrkinyt edistämään asiaa. Sen puheenjohtajana
on ollut suomalainen ja sen on yhteistyössä mm. WHO:n kanssa
pyrkinyt vaikuttamaan AIDS-politiikan suuntaamiseen. Lähivuodet
näyttävät voidaanko tulokseen olla tyytyväisiä.
Pauli Leinikki, KTL
|
