|
Kurkkumätä yleistyi epidemiaksi viime vuonna koko Venäjällä.
Suomen lähialueista pahin tilanne on Pietarissa. Epidemian huippu
saattaa siellä jo olla ohi. Paikallisia epidemioita on viime
vuonna ilmaantunut suurkaupunkien lisäksi myös pieniin kaupunkeihin
ja maaseudulle. Hyvä rokotussuoja estää vaaralta. Venäjälle
matkustavien on syytä ottaa huomioon kurkkumätätartunnan
mahdollisuus.
Venäjä oli 20 vuotta sitten kurkkumädästä
lähes vapaa onnistuneiden rokotusten ansiosta. 1980-luvulla rokotusohjelmalla
oli vaikeuksia useana vuonna ja osa lapsista (jopa 10-20 % ikäluokasta)
jäi vaille riittävää immuniteettia. Kurkkumätää
ilmestyi jälleen lapsille ja ennen kaikkea aikuisille, joiden
lapsena saatu immuniteetti oli päässyt heikkenemään
rokotetehosteiden puutteessa. Vuonna 1990 oli Moskovassa paikallinen
400 sairastuneen epidemia, jossa 21 kuoli. Sen alkuperä on yhä
epäselvä, mutta difteriabakteeria kantavia Afganistanin
sodasta palanneita sotilaita epäillään.
Moskovan epidemian jälkeen kurkkumätä alkoi yleistyä
muissa suurissa kaupungeissa, vuodesta 1992 lähtien myös
pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla kautta maan. Venäjän
lisäksi kurkkumätää on nykyisin runsaasti monissa
entisissä Neuvostoliiton osatasavalloissa, muun muassa Ukrainassa,
Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Sen sijaan eräät tasavallat,
mm. Viro, Latvia ja Liettua, ovat onnistuneet torjumaan epidemian
alueellaan.
Vuonna 1993 Venäjän epidemia saavutti kansainvälisesti
hälyttävät mitat. Raportoitujen tartuntojen luku kohosi
vuodessa 3 899:stä 15 210:een. Jälkimmäiseen lukuun
voisi lisätä 10 752 oireetonta difteriabakteerin nielukantajaa,
jotka löydettiin sairastuneiden lähiympäristön
tutkimuksissa. Määrä lisääntyi voimakkaimmin
syys- ja lokakuussa. Sen jälkeen tartuntoja on raportoitu 1 500
- 2 000 kuukaudessa. Tällä hetkellä esiintyvyys ei
enää lisäänny suurimmissa kaupungeissa, vaikka
epidemialta säästyneissä kaupungeissa talven kuluessa
on puhjennut rajujakin paikallisia epidemioita.
Tilanne Moskovassa
Moskovassa todettiin 2 544 kurkkumätätartuntaa 1993, 99
kuolleesta yhdeksän oli lapsia. Vaikeita tautimuotoja oli 20
prosenttia. Kurkkumätään kuolleista aikuisista 70 prosenttia
oli alkoholisteja.
Tilanne Pietarissa
Pietarissa todettiin vuonna 1993 kaikkiaan 2 556 kurkkumätätartuntaa,
joista 663 alle 14-vuotiailla. Potilaista menehtyi 51, heistä
alle 14-vuotiaita oli viisi. Taudin esiintyvyys, 51/100 000 asukasta,
oli Pietarissa viisinkertainen Venäjän keskimäärään
verrattuna. Epidemia oli Pietarissa huipussaan vuoden lopulla, jolloin
raportoitiin 400 sairastumista kuukaudessa. Vuoden 1994 alkuneljänneksen
aikana kuukausittaiset luvut ovat pudonneet 200:n tuntumaan.
Pietarissa esiintynyt kurkkumätä on ollut yleensä
lievää. Tavallisin muoto on ollut tonsilliitti, joka on
80 prosentilla viljelypositiivisista potilaista. Useimmilla risatulehduspotilailla
limakalvopeitteet rajoittuvat nielurisoihin tai nenänieluun.
Mikäli heillä on vasta-aineita, ei heille kehity jälkitauteja.
Pietarissa lievien tapausten osuus on suurempi kuin Moskovassa ja
kuolleisuus vain puolet Moskovan kuolleisuudesta. Selityksenä
saattaa olla, että Pietarissa todetaan lievätkin tapaukset,
kun Moskovassa osa niistä jää piiloon. Pietarin vaikeat
kurkkumätätapaukset (noin kymmenes sairastuneista) ovat
keskittyneet riskiryhmiin: vakituista työtä vailla oleviin,
usein alkoholisoituneihin, 40-50-vuotiaisiin miehiin ja kokonaan rokotuksia
vaille jääneisiin ongelmaperheiden lapsiin. Kuolleisuus
on ollut 2-3 prosenttia, mutta vaikeasti sairaiden ryhmissä yli
10 prosenttia. Vuonna 1993 kurkkumätään kuolleiden
joukossa ei tiettävästi ole ollut rokotettuja. Venäjällä,
kuten länsimaissakin, potilaiden antamat tiedot rokotuksistaan
ovat erittäin epäluotettavia, eikä niitä pystytä
vahvistamaan viranomaisten arkistoista.
Niin Pietarissa kuin muualla Venäjällä toteutetuista
torjuntatoimista tärkein on ollut väestön vastustuskyvyn
kohottaminen rokotuksilla. Rokotushalukkuutta on pyritty lisäämään
sanomalehtien, radion ja television avulla. Tulokset eivät ole
täysin vastanneet
ponnistuksia. Riskiammateissa toimivien rokotuksia on tehostettu
mm. turvautumalla rokotuksesta kieltäytyvien palkan pidättämiseen.
Suljettujen laitosten potilaat on rokotettu kattavasti, mutta alle
kouluikäisten lasten rokotuskattavuus on WHO:n suosituksiin
toisen palstan alkuun
|
|
verrattuna varsin alhainen. Alle vuoden ikäisistä
pietarilaislapsista vain 45 prosenttia sai viime vuonna vähintään
kaksi annosta DPT-rokotetta, kun Suomessa vastaava prosentti on 99.
Venäjällä levisi 1980-luvulla väärinkäsitys,
että rokotus olisi haitallinen huonokuntoiselle tai aliravitulle
lapselle. Siksi nämä lapset rokotetaan vanhempina kuin hyväkuntoiset.
Epidemian tuomasta lisääntyneestä tautiriskistä
huolimatta lasten vanhemmat ja lastenläääkärit ovat
olleet vastahakoisia luopumaan tästä periaatteesta. Toinen
syy lasten alhaiseen rokotuskattavuuteen on ollut rokotusruiskujen epäpuhtauspelko.
Vaikka viranomaisten mukaan se on nykyisin aiheeton, lehdissä ilmestyy
toisinaan vanhoja pelkoja lietsovia kirjoituksia.
Tilanne itärajan lähellä
Muut Suomen lähialueet, Leningradin oblast, Karjalan tasavalta
ja Murmanskin oblast, raportoivat kurkkumätää melko vähän
syksyyn 1993 asti. Sen jälkeen tauti on niissäkin yleistynyt.
Esiintyvyys oli viime vuonna 10-30 tapausta 100 000 asukasta kohden.
Viime kesänä tartunnat levisivät Pietarista ja sen esikaupungeista
lomalaisten mukana Karjalan kannakselle. Murmanskissa, Petroskoissa
ja Pihkovassa on ollut paikallisia epidemioita. Viipurissa ja Sortavalassa
ei tautia ole esiintynyt yhtä runsaasti, mutta suomalaisen vierailijan
on sielläkin muistettava tartunnan vaara.
Taulukko: Kurkkumätätapaukset Pietarissa, Norjassa, Suomessa
ja Baltian maissa 1993-94.
Laboratoriotutkimukset
Venäjän epidemian aikana on käynyt ilmeiseksi, että
kurkkumätäbakteerikantojen epidemiologiset tyypitykset ovat
tärkeät. Viime vuonna on useissa länsimaisissa laboratorioissa,
Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Suomen kansallisissa referenssilaboratorioissa,
työskennelty aktiivisesti sopivien tyypitysmenetelmien löytämiseksi.
Tällä hetkellä parhailta näyttävät ribotyypitys,
multilokus-entsyymielektroforeesi (MEE) ja pulssikenttäelektroforeesi.
Tyypitettyjen, Venäjältä eristettyjen kantojen lukumäärä
on toistaiseksi pieni, alle 200. Kuitenkin näyttäisi siltä,
että Venäjän epidemiat on aiheuttanut pääasiassa
yksi laajalle levinnyt bakteeriklooni, jota maassa on esiintynyt vasta
1990 jälkeen. Tätä kloonia ei ole tavattu muualla maapallolla
Venäjän rajanaapureita lukuunottamatta. Siten tyypitys mahdollistaa
muissa maissa löydettyjen kantojen mahdollisen venäläisen
alkuperän osoittamisen.
Yllämainitut referenssilaboratoriot ovat sopineet vaihtavansa
tutkimustuloksiaan säännöllisesti ja kokoavat tyypitystuloksensa
tietopankiksi. Muut maat voivat lähettää eristämiään
kantoja näihin keskuksiin. Kansanterveyslaitoksen erikoisbakteriologian
osastoon kuuluva kurkkumätälaboratorio vastaa alueellisesti
Suomen lisäksi muiden Pohjoismaiden, Baltian ja Venäjän
luoteisosan kantojen tyypityksistä ja tulosten tallentamisesta.
Tutkimustulokset toimitetaan myös WHO:n tietoon, joka on nimennyt
Lontoon keskuksen kansainväliseksi kollaboraatiokeskukseksi.
Epidemian kehitysnäkymät
Kurkkumätäepidemian torjuminen vaatii toimivan yhteiskuntakoneiston,
missä Venäjällä on vakavia puutteita. Kansainväliset
tukitoimet ovat olleet vähäisiä tiedotusvälineiden
runsaasta huomiosta huolimatta. Venäjän terveysviranomaiset
ovat ehkä tietämättään hidastaneet aputoimia
asettamalla niille ehtoja ja rajoituksia.
Aivan viime aikoina kansainvälisen avun järjestäminen
on tehostunut. WHO ja Venäjän hallitus järjestivät
nyt toukokuussa kokouksen, jossa hyväksyttiin laaja ohjelma torjuntatoimien
tehostamiseksi. Sen rahoittamiseen saatiin lupaus ulkovaltojen tuesta.
Suomen osuus suunnataan lähialueillemme. Se kohdistettaneen pääasiassa
ammattiväen koulutukseen sekä mahdollisesti rokotteisiin ja
diagnostisiin reagensseihin.
Lisääntyneistä resursseista huolimatta Venäjän
epidemia tuskin alkaa väistyä nopeasti. Siksi Suomessa on
varauduttava siihen, että kurkkumätää esiintyy lähivuosina
itärajamme läheisyydessä, ajoittain jopa nykyistä
runsaammin. Tämä ei kuitenkaan aiheuta Suomeen epidemiavaaraa,
koska sekä lasten että nykyisin myös aikuisten suomalaisten
immuniteetti on varsin hyvä. Valmiudet yksittäisten tartuntojen
hoitamiseen ja niiden leviämisen rajoittamiseen ovat meillä
nyt erinomaiset. Niiden ylläpito edellyttää valppautta
ja hyviä tietoyhteyksiä viranomaisten ja lääkärien
välillä.
Matti Jahkola, KTL
|
