|
Geenitekniikan käyttöönotto on valtavasti lisännyt
biologisen tutkimuksen mahdollisuuksia. Geenitekniikkaa käytetään
nykyisin hyvin monilla aloilla sekä perustutkimuksessa että
sen sovelluksissa. Sovellusalueet ulottuvat diagnostiikasta ja lääkkeiden
valmistuksesta puunjalostusteollisuuteen ja jätteiden käsittelyyn.
Geenitekniikan käyttöön liittyy ennakollista toimista
huolimatta ympäristö- ja terveysriskien mahdollisuus.
Kaikki mahdolliset geenitekniikan käyttöön liittyvät
riskit on pyrittävä ennakoimaan ja välttämään.
Tämän takia geenitekniikassa on käytettävä
ns. laajemman varovaisuuden periaatetta. Geenitekniikalla muunnelluilla
organismeilla voi olla ympäristövaikutuksia, jotka voivat
olla välittömiä tai kohdistua myös pitkällä
aikavälillä ekologiseen tasapainoon. Geenitekniikalla muunnetulla
organismilla voi olla haitallista vaikutusta ihmisten terveyteen.
Geneettisesti muokattujen organismeihin (GMO) mahdollisesti liittyvien
riskien luonnetta ja laajuutta ei vielä tunneta. Tämän
takia riskit on arvioitava tapauskohtaisesti. Ongelmaksi tulee riskien
kumuloituvuus. Geenimuokatun materiaalin kerääntyminen luontoon
voi johtaa pitkäaikaisiin vaikutuksiin, joista ei ole vielä
riittävästi tietoa. Laboratorio- tai ja kasvihuoneolosuhteet
eivät anna täysin riittävää ja luotettavaa
ennustetta siitä, miten organismit käyttäytyvät
luonnossa erilaisista biologisista ja kemiallisista vuorovaikutuksista
johtuen.
Geenitekniikkaa on lähestyttävä kokonaisvaltaisesta
ympäristötarkastelusta. Tämä johtuu siitä,
että geneettisesti muokatulla organismilla voi olla haitallista
vaikutusta ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuteen,
vaikkei suoraan tai välillisesti ihmiseen. Geenitekniikan myötä
tapahtunut kasvien jalostuksen tehostuminen saattaa vaikuttaa muiden
lajien selviytymismahdollisuuksiin ja johtaa kasvien geenirikkauden
supistumiseen. Esimerkiksi täysin uudenlaiset, teollisuusmaissa
viljeltävät lajikkeet ja uuden biotekniikan teolliset tuotteet
saattaisivat syrjäyttää kehitysmaiden perinteisiä
tuotteita ja raaka-aineita aiheuttaen näiden maiden taloudelle
vahinkoa.
GMO:ien ekologiseen vaikutuksiin liittyvää tutkimusta on
lisättävä. On pidettävä erityisesti huolta
siitä, että perustutkimus ei jää soveltavan tutkimuksen
jalkoihin.
Geenitekniikan käytön eettisistä perusteista ja käytön
vastuullisuudesta on syytä käydä perusteellista keskustelua.
Geenitekniikan käytön yleistyminen jalostustoiminnassa herättää
kysymyksiä siitä, voiko geenitekniikka aikaisempaa tehokkaampana
keinona muokata eliöiden perimää ja johtaa eläinten
hyvinvointia loukkaaviin sovellutuksiin.
Eettistä pohdintaa herättävät myös geenitekniikan
lääketieteelliset, suoraan ihmisiin kohdistuvat
toisen palstan alkuun
|
|
sovellukset. Lainsäädännöllä
ei voi asettaa pysyviä eettisiä rajoja kuten biotekniikkakomitea
on mietinnössään todennut. Geenitekniikan käyttäjän
on sisäistettävä kulloisetkin yhteiskunnassa hyväksytyt
eettiset vaatimukset.
Geenitekniikan sääntelyssä valtion hallinto on haasteiden
edessä. On luotava toimiva valvontajärjestelmä, joka
täyttää yleiseurooppalaiset vaatimukset. Tehtävät
vaativat monen alan erityisasiantuntemusta. Ympäristöhallinto
voisi mielestäni olla geenitekniikan päävastuullinen
viranomaistaho, jolle kuuluisi lainmukainen johto, ohjaus ja valvonta.
Geenitekniikkaan liittyviä viranomaistehtäviä hoidettaisiin
useilla hallinnonaloilla riippuen sovellutusalasta. Sosiaali- ja terveysministeriö
olisi yksi tärkeimmistä viranomaistahoista.
Geenitekniikan riskinarvioinnin sisältöä ja pelisääntöjä
on kehitettävä. Erityisesti riskinarvioinnin kehittämisessä
on kansainvälistä yhteistyötä tiivistettävä
entisestään hyödyntämällä kansallista
tietotaitoa.
Riossa vuonna 1993 pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa
geenitekniikan hyödyntämiseen ja kehitysmaiden asemaan liittyvät
kysymykset olivat keskeisesti esillä. Biotekniikan tavoitteiksi
konferenssi asetti 1) lisätä elintarviketuotantoa kestävän
kehityksen mukaisissa maanviljelyjärjestelmissä, 2) parantaa
maailmanlaajuista terveystilannetta, 3) parantaa ympäristönsuojelua,
4) edistää tehokkaista maailmanlaajuisia turvallisuusjärjestelyjä
ja 5) vakiinnuttaa em. tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät
toimet.
Edellä mainittujen biotekniikan käytön myönteisten
mahdollisuuksien lisäksi Rion kokouksessa korostettiin myös
sitä, ettei teknologia voi ratkaista kaikkia ympäristö
ja kehityskysymyksiä. Meidän kaikkien - poliitikkojen, viranomaisten
ja tutkijoiden - on käytettävä bioteknologiaa sosiaalisesti
ja ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämä
edellyttää sitä, että kansainvälisiä turvallisuusmenettelyjä
kehitetään. Tässä turvallisuusyhteistyössä
on otettava huomioon eettinen arviointi.
Hallitus antaa lähiaikoina Eduskunnalle lakiesityksen geenitekniikasta.
Lakiesityksen tavoitteena on edistää geenitekniikan turvallista
käyttöä ja kehittymistä eettisesti hyväksyttävällä
tavalla sekä ehkäistä geenitekniikan käytöstä
ympäristölle ja ihmisen terveydelle aiheutuvia haittoja.
Vaikka olemmekin luomassa kansallista lainsäädäntöä
on meidän oltava tietoisia maailmanlaajuisista kytkennöistä
ja oltava edistämässä myös alan kansainvälistä
kehitystä, joka rakentuu kestävän kehityksen periaatteille.
Sirpa Pietikäinen, Ympäristöministeriö
|
