Isyystutkimus luottaa DNA:han

Isyystutkimus luottaa DNA:han

Oikeuslääketieteellinen isyystutkimus voidaan nyt tehdä suoraan ihmisen perimän DNA:sta. Perinteistä serologista sekä ihmisen ulkoisiin ominaisuuksiin perustuvaa oikeusantropologista tutkimusta ei enää tarvita.

Vuosittain tarvitaan noin 800 lapsen isyyden selvittämiseksi oikeuslääketieteellistä tutkimusta, jotka on keskitetty KTL:een. Varsin harvoin saatetaan tarvita lisäksi HLA-tutkimusta, joka tehdään SPR:n Veripalvelussa Helsingissä. Valtaosassa tapauksia lastenvalvojat tai tuomioistuimet pyytävät selvitystä, noin 10 prosentissa pyytäjänä on yksityinen henkilö.

Isyystutkimus perustuu monimuotoisuuteen eli polymorfiaan yksilöiden välillä. DNA-tutkimuksessa keskitytään ihmisen perimän nk. satelliittialueisiin, joissa olevat DNA-jaksot voivat olla eripituisia. Väestössä saattaa esiintyä jopa parikymmentä eripituista jaksoa (alleelia) yhdessä ainoassa satelliittialueessa. Yhdellä ihmisellä on tavallisimmin kaksi eripituista jaksoa: toinen äidiltä peritty ja toinen isältä peritty.

Tutkimalla äidin, lapsen ja isäehdokkaan muutama toistojaksoalue saadaan varsin suurella varmuudella suljettua pois väärät isäehdokkaat. Vastaavasti oikean isän isyydelle saadaan hyvä tilastollinen näyttö.

Isyys vahvistuu

DNA eristetään veren valkosoluista ja monistetaan PCR-menetelmällä noin miljoonakertaisesti toistojaksoaluetta, joka yleensä on pituudeltaan noin kymmenesmiljoonasosa koko perimän DNA:sta. Eripituisista jaksoista koostuvan määritysstandardin avulla kunkin yksilön genotyyppi voidaan nimetä ja käyttää sitä isyyden todennäköisyyden laskemiseksi tai poissulkemiseksi.

Poissulkemiset varmistetaan vähintään kahdessa eri alueessa. Isyydelle taas olisi saatava vähintään 98 prosentin todistusvoima. Jos tavoitteeseen ei neljällä järjestelmällä päästä, tutkitaan kaksi järjestelmää lisää.

toisen palstan alkuun

Vauvan suun limakalvolta näyte

DNA-tutkimus tuottaa aiempia menetelmiä paremman informaation ja vähentää jossakin määrin työtä. Se tarjoaa myös joitakin pienempiä, mutta usein merkittäviä etuja. Tarvittava verimäärä on aiempaa pienempi. Yksi ml verta riittää. Näyte voidaan ottaa ja lähettää kaikkina viikonpäivinä, eikä muutaman päivän postitus pilaa näytettä. DNA-tutkimus voidaan tehdä luotettavasti jo kuukauden ikäisestä lapsesta aiemman neljän kuukauden sijasta.

Jopa vainajan verinäytteestä yleensä saadaan tehdyksi täydellinen DNA-profiili. Isyystutkimus voidaan tehdä nyt myös kudosnäytteestä, mikä joissakin tapauksissa vahvistaa vuosia kuolleena olleen isyyden. Teknisten vaikeuksien lisäksi tällöin voi tosin syntyä juridinen ongelma siitä, millä edellytyksellä näyte voidaan tutkia, koska asianomainen ei itse voi siihen suostumustaan antaa. Ihmisen DNA-profiili saadaan myös posken sisäpinnalta pumpulitikkuun otetusta sivelynäytteestä. Tällä voitaneen tulevaisuudessa korvata lapsen verinäyte.

Isyystutkimukseen liittyvää käsitteistöä

  1. Poissuljenta. Mikäli lapsella on perinnöllinen tekijä, joka puuttuu äidiltä ja tutkittavalta mieheltä tämä ei voi olla lapsen isä. Mies ei myöskään voi olla isä, jos lapselta puuttuu perinnöllinen tekijä, mikä hänen olisi pitänyt periä isältään. Poissuljentatapaukset varmistetaan isyysasetuksen mukaisesti uusintanäyttein. Poissulkevissa isyyslausunnoissa ilmoitetaan sanallisesti "poissuljenta".
  2. Poissulkeutumattoman isäehdokkaan isyydelle laskettava tilastollinen näyttö perustuu lapsen ja isäehdokkaan yhteisten alleelien yleisyyteen suomalaisessa väestössä. Väärien miesten poissuljentateho on keskimäärin yli 99 prosenttia ja isyydelle laskettu todistusvoima keskimäärin sama.

Matti Lukka, KTL

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!