Rokotteita geenitekniikalla

Rokotteita geenitekniikalla

Geenitekniikka soveltuu hyvin rokotetutkimukseen ja -tuotantoon, valitaan rokotteeksi sitten tautia aiheuttavasta mikrobista eristetty proteiini, polysakkaridi tai heikennetty mikrobi. KTL:ssa on kehitetty rokotteita hinkuyskää ja meningokokkitautia vastaan.

Tauteja aiheuttavasta mikrobista eristetty sopiva proteiini on tehokas ja turvallinen rokote. Siinä ei ole haitallisia epäpuhtauksia eikä immuunijärjestelmää suotta rasittavia komponentteja. Rokotteeksi sopivia bakteerin osia ei kuitenkaan ole ollut helppo löytää. Geenitekniikka on luonut tähän uudet edellytykset.

Geeniteknisessä menetelmässä tautia aiheuttavasta mikrobista siirretään rokotteeksi mahdollisesti soveltuvaa proteiinia koodittava geeni johonkin toiseen mikrobiin, joka alkaa tehdä tätä proteiinia. Näin saavutetaan kaksi etua. Proteiini on irroitettu itse taudinaiheuttajasta, mikä helpottaa ratkaisevasti tutkimuksia sen osuudesta suojaavan immuniteetin syntymiselle. Rokotteeksi sopivan proteiinin löydyttyä sitä voidaan tuottaa samaa tekniikkaa käyttäen jossain toisessa ns. tuotantomikrobissa, josta rokoteproteiini eristetään.

Bacillus subtilis sopii rokotteisiin

KTL:n bakteerirokotteiden kehittämishankkeissa keskeinen osa on Bacillus subtilis-tuotantomikrobilla, joka on maaperän bakteeri. Se ei aiheuta infektioita, eikä sisällä ihmiselle myrkyllisiä tai haitallisia aineita. B. subtiliksen molekyylibiologia ja biotekniikka on ollut KTL:n pitkäaikainen tutkimushanke, mikä on tuottanut käyttöömme useita Bacillus-tuotantojärjestelmiä, joita on hyödynnetty rokotteiden kehittämisessä.

Bacilluksen sopivuus rokotetuotantoon on alunperin osoitettu tutkimalla uutta hinkuyskärokotetta. Uuden sukupolven hinkuyskärokote on valmistettu taudinaiheuttajan erittämästä proteiinitoksiinista. Rokote on nyt laajassa kliinisessä kokeessa mm. Ruotsissa. Valmistusprosessin työläys on kuitenkin rokotteen tuotannon pullonkaula.

Tämän proteiinin alayksikköjä koodittavat geenit siirrettiin Bacillukseen. Näistä yksi, S1-proteiini

toisen palstan alkuun

erittyi erinomaisesti Bacilluksesta ja sillä oli alkuperäisen proteiinin kaltainen rakenne.
S1-proteiinilla immunisoitujen hiirien seerumi suojasi taudilta koe-eläinmallissa, eikä
S1-proteiinipreparaatilla ollut haitallisia vaikutuksia. Pelkällä S-1 alayksiköllä saatu immuunisuoja oli kuitenkin liian heikko ihmisille. Ihmisen suojaamiseksi hinkuyskältä tarvittaneen muitakin alayksiköitä. Olemme voineet tuottaa niitä Bacilluksessa, mutta lisätutkimuksia tarvitaan vielä.

Meningokokki ja geenirokote

Meningokokki on ollut tuoreimman ja lopulta prototyyppirokotteeseen johtaneen rokotekehityshankkeen kohde, jota vastaan on jo polysakkaridirokotteita. Ne suojaavat meningokokin seroryhmien A ja C aiheuttamilta vakavilta infektioilta, aivokalvontulehdukselta ja sepsikseltä. Yleisimmälle B-ryhmän meningokokkityypille ei rokotetta kuitenkaan ole. Eläinkokeissa yksi meningokokin pinnan proteiini on osoittautunut hyväksi rokotekandidaatiksi.

Koska P1-proteiini on kalvoproteiini, sitä on tuotettu Bacilluksessa solun sisään ns. inkluusiokappaleeksi. Kalvoproteiini ei solun sisällä kuitenkaan saa oikeaa muotoa. P1-proteiinin kaltaisista bakteerien pinnan kalvoproteiineista kuitenkin tiedetään, että ne voidaan saattaa oikeaan muotoon meningokokin pinnassa olevien lipidien avulla. Hiljan on selvitetty, että tähän voisi käyttää myös rokotteessa haitattomia fosfolipidejä - meningokokin pinnassa on hyvin toksista lipidiä (endotoksiini, LPS). Nyt Bacilluksessa tuotettu P1-proteiini osataan liittää fosfolipidikelmusta muodostuneisiin liposomeihin. P1-proteiini on vesikkeleissä samassa muodossa kuin meningokokin pinnassa.

Liposomeilla immunisoimalla hiirille on saatu korkeat vasta-ainetasot, jotka suojaavat eläinmallissa meningokokki-infektioilta ja tappavat meningokokkeja koeputkessa. Ilmeisesti rokote toimisi myös ihmisissä. Korkea vasta-ainetaso saavutettiin ilman lisäaineita ja liposomit sopisivat sellaisenaan rokotteeksi. Tämän rokotteen seuraava vaihe on vapaaehtoisten koehenkilöiden immunisointi.

Matti Sarvas, KTL

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!