|
Äskettäin valmistunut ihmisen koko perimän kattava
geenimerkkien kartta mahdollistaa perinnöllisten tautien takana
olevien geenien paikantamisen. Tautigeenin paikan tunteminen mahdollistaa
kyseisen taudin diagnostiikan perheissä, joissa tautia esiintyy.
Seuraavana päämääränä on tautigeenin eristäminen
ja siinä olevan geenivirheen tunnistaminen, mikä mahdollistaa
taudin kantajien tunnistamisen väestössä sekä luo
perustan taudin hoidolle tulevaisuudessa.
Ihmisellä tunnetaan noin 5 000 perinnöllistä sairautta.
Näistä vallitsevasti periytyviä (yksi kopio viallista
geeniä aiheuttaa taudin) on noin 3 500 ja peittyvästi periytyviä
(sairastumiseen tarvitaan viallinen geenipari eli geenivirhe peritään
molemmilta vanhemmilta) noin 1 500. Jokainen kantaa perimässään
5-10 peittyvästi periytyvää viallista geeniä.
Suomalaiseen tautiperintöön kuuluu noin 30 sairautta. Paria
poikkeusta lukuunottamatta ne ovat peittyvästi periytyviä.
Useimpien perinnöllisten tautien perussyy on tuntematon. Taudin
kliinisten oireiden ja ilmenemismuotojen perusteella voidaan joskus
päätellä minkätyyppisen geenin viasta voisi olla
kysymys. Esim. rustosairaudessa analysoidaan jotain ruston osaa koodittavaa
geeniä. Monesti kuitenkin geenipaikan etsinnässä joudutaan
turvautumaan systemaattiseen, koko perimän kattavaan hakuun,
jolloin analysoidaan perimään paikannettuja geenimerkkejä
ja yritetään osua geenimerkkiin, joka sijaitsee tautigeenin
lähellä.
"Kilometritolppia"
KTL:n lääketieteellisen molekyyligenetiikan osastolle
on kansainvälisessä yhteistyössä luotu tautigeenien
paikannusyksikkö, jossa geenimonistuksen avulla tehokkaasti ja
taloudellisesti voidaan analysoida ihmisen perimään hyvin
paikannettuja "kilometritolppia", väestössä
monimuotoisena esiintyviä geenimerkkejä. Geenimerkit kattavat
kaikki ihmisen kromosomit ja muodostavat oivan työkalun ihmisperimän
tautigeenien paikannukseen. Monistetut, eri yksilöillä erimittaiset
alleelit erotellaan elektroforeesin avulla koon mukaan. Tavoitteena
on kehittää geenimerkkianalytiikkaa yhä nopeampaan
ja edullisempaan muotoon.
Tuhatkertaisia
Järjestelmällisesti eri kromosomeissa olevien geenimerkkien
periytymistä perheissä vanhemmalta sairaalle lapselle seuraamalla
löydetään lopulta geenimerkki, joka periytyy taudin
mukana merkitsevästi useammin kuin sattuma edellyttäisi.
Jos voidaan osoittaa, että
toisen palstan alkuun
|
|
tietty geenimerkki periytyy taudin mukana tuhat
kertaa sattumanvaraista periytymistä useammin, taudin tiedetään
"kytkeytyvän" tähän geenimerkkiin, eli tautia
aiheuttava geenimutaatio sijaitsee kromosomissa aivan kyseisen merkin
läheisyydessä.
Geenipaikannuksessa voidaan hyödyntää suomalaisen
väestön pitkää eristyneisyyttä ja sitä
oletusta, että useiden suomalaisten tautien takana on jokaisen
taudin kohdalla yksi valtamutaatio.
Polymorfisia geenimerkkejä ja kytkentäanalyysejä käyttäen
on paikannettu jo monta perinnöllisen taudin geenivirhettä.
Vallitsevasti periytyvä Marfan-syndrooma on paikannettu kromosomiin
15 ja 3, peittyvästi periytyvää vaikeita aivovaurioita
aiheuttavaa NCL-tautia kromosomeihin 1, 13 ja 16. Synnynnäisen
munuaistaudin (CNF) geenipaikka on löytynyt kromosomista 19 ja
kehitysvammaisuutta aiheuttavan Sallan taudin geenivirhe kromosomista
6. Viimeisimpiä geenilöytöjä ovat perinnöllisen
autoimmuunitaudin (APECED) paikka kormosomissa 21 sekä lapsuusiässä
alkavan selkäydin-pikkuaivo-oireyhtymän (IOSCA) paikka kromosomissa
10. Tarkat geenivirheet tiedetään paitsi Marfanin oireyhtymässä
ja kehitysvammaisuuteen johtavassa AGU-taudissa myös suomalaisessa
amyloidoosissa (FAF):
Oireettomia tunnistetaan
Tautigeenin paikantaminen tarjoaa välitöntä hyötyä
potilaille ja heidän perheilleen, koska taudin diagnostiikka perheissä
tulee mahdolliseksi. Se on myös välttämätön
lähtökohta tautigeenin eristämiseen ja karakterisointiin.
Tavoitteena on luonnehtia tarkoin geenivirhe sekä selvittää
sen solu- ja kudostason seuraukset. Yhä useamman suomalaisen tautiperinnön
oireettomat taudinkantajat voidaan jo tunnistaa. Tieto luo myös
perustan taudin spesifiselle hoidolle tulevaisuudessa, oli se sitten
geenihoito tai perinteinen hoito, joka voidaan tarkasti suunnitella.
Osassa perinnöllisistä taudeista esiintyy oireita, jotka ovat
yleisiä muissakin sairauksissa. Harvinaisen perinnöllisen
taudin patogeneesin selvitys voi antaa tärkeää uutta
tietoa, josta on hyötyä yleisimpienkin tautien perusvirheitä
selvitettäessä. Tulokset antavat myös uutta tietoa suomalaisen
tautiperinnön syntytavasta, siihen kuuluvien tautien erikoisesta
maantieteellisestä leviämisestä ja esiintymisestä.
Aiheesta enemmän:
Kainulainen K ja Palotie L. Geenietsivä jäljittää
väärää koodia. Tiede 2000 5:4-9, 1993.
Johanna Aaltonen,
Tuomas Klockars,KTL
|
