Lähialueiden tuberkuloosiohjelmat käynnistymässä

Tuberkuloositilanne kehittyi II maailmansodan jälkeen lähialueillamme, Baltian maissa ja Venäjän Karjalan Tasavallan alueella, pohjoismaiseen tapaan myönteisesti. Vuosittainen uusien tuberkuloosiin sairastuneiden määrä 100 000 asukasta kohti oli 1960-luvun alussa 200-250, mutta väheni 1980-luvun loppuun mennessä 25-40 tapaukseen.

Kehitys 1990-luvulla on ollut huolestuttava: uusien tautitapausten määrä on lisääntynyt 20-40 prosenttia Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Karjalan Tasavallan alueella vuoteen 1994 mennessä, tartuntavaarallisten värjäyspositiivisten tapausten osuus uusista tapauksista on lisääntynyt, tuberkuloosikuolleisuus kasvanut 3-10 prosenttia vuosittain ja vähintään kahdelle tuberkuloosilääkkeelle resistenttien tapausten osuus lienee nykyisin 10-25 prosenttia.

Taulukko:
Uusien tuberkuloositapausten ilmaantuvuus 100 000 Suomessa ja lähialueilla vuosina 1990 ja 1993

Tuberkuloosi näyttää yleistyneen erityisesti nuorten aikuisten ryhmässä. Lukuisia syitä on esitetty: epävakaat olot, sosiaalisen tilanteen heikkeneminen, lisääntynyt alkoholismi, huonot vankilaolot sekä vähäisemmässä määrin HIV-tartunnat ja pakolaisuus. Tuberkuloosin hoitojärjestelmiä ei ole riittävästi tehostettu kohtaamaan näitä vanhoja, osin uusia ja ennakoimattomia haasteita. Tehokkaita lääkkeitä ei ole aina saatavissa ja hoitojärjestelmät ovat "vuotaneet". Tuberkuloosiongelmat eivät ole olleet lähialueillamme yleis- ja terveyspoliittisen prioriteettikeskustelun "agendalla". Nyt tilanne näyttää muuttuvan.

Ohjelmat käynnistyvät

Kaikissa Baltian maissa ja Karjalan Tasavallan alueella on ryhdytty uudistamaan kansallista tuberkuloosityötä ja -ohjelmaa. Työtä johtaa sosiaali- ja/tai terveysministeriö apunaan "paikallinen Kansanterveyslaitos", paikalliset tuberkuloosiasiantuntijat ja Keuhko-ja tuberkuloosilääkäreiden yhdistys sekä usein WHO:n, Kansainvälisen Tuberkuloosi- ja keuhkosairausunionin (IUATLD) sekä pohjoismaisten, erityisesti suomalaisten, laitosten ja järjestöjen asiantuntijat. Lähtökohtana ovat WHO:n suositukset ja tavoitteet teollistuneille maille vuodelle 2000: Tuberkuloosin vastustamisohjelman avulla tulee löytää vähintään 90 prosenttia tartuntalähteistä ja parantaa niistä vähintään 95 prosenttia.

Torjuntatyön perustaksi tarvittava lainsäädäntö sekä terveydenhuoltojärjestelmän kulmakivet ovat sekä Baltian maissa että Karjalan Tasavallassa uudistusvaiheessa. Valinnat vaikuttavat myös valmisteltavaan tuberkuloosiohjelmaan. Keskieurooppalainen vakuutuspohjainen terveydenhuoltojärjestelmä on saanut alueella vankan jalansijan. Lainsäädäntöön näyttää syntyvän eroja. Suhtautuminen mahdollisiin tuberkuloosihoidon pakkotoimenpiteisiin vaihtelee huomattavasti.

Tuberkuloosin torjunnan tasapainoisen kokonaisjärjestelmän rakentaminen ymmärretään merkittäväksi suhteessa yksittäisiin toimiin. Suomen hyvät kokemukset perustuvat juuri koko ohjelman tehokkuuteen. Toimivan tuberkuloosin avohoidon kehittäminen suhteessa massiiviseen laitoshoitoon on merkittävä kokonaisuuteen liittyvä ratkaisu.

toisen palstan alkuun

Priorisointi alkuun

Tuberkuloosiohjelman toimenpiteiden priorisoinnissa jouduttaneen käymään perusteellinen keskustelu: esimerkiksi ovatko uusintarokotukset tarpeellisia tai jopa haitallisia, ovatko väestön suuntaamattomat tai edes suunnatut pienoiskuvaukset kustannus-hyödyltään tehokkaita ja ovatko nykyiset pitkät laitoshoitojaksot perusteltuja? Miten turvataan rokotteiden ja lääkkeiden saatavuus ja laatu, hoidon ja seurannan pysyminen osaavissa käsissä, laboratorioiden laadunvalvonta sekä alan jatkuva kehittäminen ja tutkimus?

Miten lisätään väestön, päätöksentekijöiden ja potilaiden tietämystä ja luottamusta. Pitkäaikaisen ja tehokkaasti vaikuttavan tuberkuloosiohjelman rakentaminen on mahdollista vain, mikäli väestö ja päätöksentekijät ovat tietoisia niin tuberkuloosiongelmista kuin niiden hyvistä ja kustannuksiltaan edullisista ratkaisuista ja potilaiden kokiessa saavansa hyvää hoitoa.

Tuberkuloosityön ja -ohjelmien uudistaminen on päässyt hyvään vauhtiin lähialueillamme. Kokemukset osoittavat, että uudelleen heikentyneen tuberkuloositilanteen korjaaminen vaatii vuosia ja runsaasti lisäresursseja. - Suomessakin saattaisi olla perusteltua tarkistaa valtakunnallista tuberkuloosin vastustamistyön ohjelmaa.

Hengitys ja Terveys ry kouluttaa

Hengitys ja Terveys ry on kansanterveys- ja asiantuntijajärjestönä tukenut lähialueiden tuberkuloosityötä ja -ohjelmien käynnistymistä monin tavoin. On annettu asiantuntija-apua valtakunnallisten tuberkuloosiohjelmien valmisteluun, kutsuttu vuosittain Baltian maista 6-7 erikoislääkäriä täydennyskoulutukseen suomalaisiin tuberkuloosin hoitoyksiköihin ja järjestetty Baltian maiden tuberkuloosityöstä vastaavien ylilääkäreiden yhteiskokouksia.

Yhdistys on varustanut Tarton Yliopiston mykobakteerilaboratoriota vuosien ajan. Laboratorion vastuulääkäreitä on koulutettu Suomessa ja Kanadassa. On toimitettu kriittistä tuberkuloosilääkeapua Viroon, lahjoitettu uusinta alan kirjallisuutta, myönnetty apurahoja erityisesti nuorille virolaislääkäreille kansainvälisiin konferensseihin osallistumiseksi, käynnistetty asiantuntijavaihtona ja selvitystyönä tuberkuloosiyhteistyötä Venäjän Karjalan Tasavallan kanssa. Ennen kaikkea on pidetty laajaa ja säännöllistä yhteyttä lähialueiden tuberkuloosiasiantuntijoiden kanssa.

Uusimpana työmuotona yhdistys käynnistää vuonna 1996 yhteistyössä Tarton Yliopiston keuhkosairauksien klinikan, Kansainvälisen Tuberkuloosi- ja keuhkosairausunionin ja Viron sosiaaliministeriön kanssa Tartossa vuosittaisen kahden viikon tuberkuloosikurssin, jonka tavoitteena on kouluttaa kansallisten tuberkuloosiohjelmien suunnittelijoita, toteuttajia ja johtajia. Kurssilaiset valitaan pääosin Baltian maista sekä Karjalan Tasavallan ja Pietarin alueilta.

Eero Tala,
Kaj Koskela,
Hengitys ja Terveys ry
(90) 447 739