|
Kesällä 1993 havahduimme Marian sairaalassa ilmenneitten
useiden samaa faagityyppiä olevien MRSA-tapausten vuoksi epäilemään
vakavaa epidemiaa, mikä sittemmin varmistui. Jatkossa selvisi,
että tapauksia oli ollut jo kahden vuoden ajan.
Ensimmäinen tiedossa oleva eristys tätä ns. Hki-1-tyyppiä
on syyskuulta 1991. Potilas oli pitkään hoidossa Mariassa
kirurgisella osastolla, mutta yhteyksistä ulkomaisiin sairaaloihin
ei ollut mainintaa. Seuraavan kerran bakteeri löydettiin heinäkuussa
1992 kahdelta potilaalta kahdessa eri sairaalassa. Toinen oli Mariassa
umpilisäkeleikkauksessa, MRSA kasvoi vatsaontelon eritteestä.
Potilas toipui tavanomaisesti ilman mikrobilääkkeitä.
Toinen oli Koskelan kirurgian poliklinikalta kroonisesta osteomyeliitistä
kärsivästä vanhuksesta, joka ei ole ollut hoidossa
Mariassa. Vaikuttaa, kuin bakteeria olisi silloin ollut liikkeellä
Helsingissä laajemmallakin.
Elokuussa 1992 Marian kirurgian osastolla hoidettiin kahta potilasta,
joiden haavaviljelyistä myöhemmin eristettiin MRSA. Samalla
osastolla on sitten ollut harvakseltaan tapauksia, joista osa on selvitetty
jälkikäteen. Tiedossa olevia hoidettiin osastolla kosketustartuntaeristyksessä.
Seuraavana kesänä 1993 tapauksia ilmeni niin paljon, että
kesälomilta tultua varauduttiin toimenpiteisiin. Kun elokuussa
samana päivänä tietoon tuli kolme uutta eristystä,
varmistui epidemia. MRSA-positiiviset päätettiin hoitaa
Auroran sairaalassa eristyksessä aina, kun se oli potilaan sairauden
kannalta mahdollista.
Mariassa suljettiin yksi kirurginen osasto uusilta potilailta. Päivystysosaston
ja toisen kirurgisen osaston potilaat seulottiin. Henkilökunta
seulottiin kirurgisilla osastoilla, poliklinikalla, leikkaussalissa
ja päivystyspoliklinikalla. Positiivisia potilaita löytyi
kaikkiaan 20, osa jo oli siirtynyt muualle. Henkilökunnasta löytyi
neljä positiivista. Heidät pidettiin työstä poissa
hoidon ajan ja sen jälkeen odotettiin kolme negatiivista näytettä.
Suuren näytemäärän vuoksi laboratorio jouti lisäämään
viljelyresursseja. Hygieniahoitajalta, ylihoitajalta ja epidemiaa
selvittelevältä infektiolääkäriltä kului
paljon työaikaa, huomattava osa ajasta liittyi henkilökunnan
näytteiden ja sijoittelun järjestelyyn. Tilanne Mariassa
rauhoittui.
Koskelan piina
Jatkossa yksittäisiä eristyksiä saatiin Kivelän
sairaalasta ja HYKS:sta ilman selvää yhteyttä Marian
sairaalaan. Ensimmäinen MRSA-positiivinen potilas Koskelan sairaalassa
ilmeni helmikuussa 1994. Hän oli ollut Mariassa kesällä
1993 kirurgisella osastolla. Keväällä samalla osastolla
ilmaantui uusia tartuntoja, otettiin seulontanäytteitä,
mutta jäätiin ilman löydöksiä. Elo-syyskuussa
Koskelassa toisella osastolla saatiin useita MRSA-eristyksiä.
Silloin osasto suljettiin uusilta potilailta ja seulontanäytteitä
otettiin laajasti sekä potilaista että henkilökunnasta.
Näistä huolimatta tartuntoja ilmeni kaikilla akuuttiosastoilla.
Näiden osastojen potilaat ja henkilökunta seulottiin, osa
useaan kertaan. Koska epidemia pitkittyi, tilannetta seurattiin vielä
ottamalla kahden viikon välein seulontanäytteet kaikista
haavapotilaista. Kaikki Koskelan sairaalassa 1994 hoidossa olleet
katsottiin mahdollisiksi MRSA-kontakteiksi, joista uuden sairaalahoidon
yhteydessä otettiin MRSA-seulontanäyte. Positiivisia ei
löytynyt enää joulukuun 1994 jälkeen ja haavaseulonta
lopetettiin alkuvuodesta 1995. Tapauksia oli yhteensä 38 ja henkilökunnassa
7.
Suuren potilasmäärän vuoksi Auroran sairaalaan perustettiin
lisäosasto MRSA-potilaita varten. Epidemian laajuus johti MRSA-vastuuhenkilön
nimittämiseen Helsingin kaupungin terveydenhuoltoon. Tilanteesta
huolestuttiin myös valtakunnallisesti ja KTL kokosi syksyllä
sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä asiantuntijatyöryhmän,
joka laati suosituksen MRSA-bakteerikantojen torjumisesta sairaalaympäristössä.
Suositus on julkaistu lokakuussa 1995.
Laaksoon, Malmille
Syksyllä 1994 tartunta levisi koronaaritoimenpiteistä
jatkohoitoon tulleiden potilaiden mukana Laaksoon ja Malmille. Malmilla
se levisi edelleen usealle osastolle sekä jatkohoitopaikkoihin.
Myös Marian sairaalan
toisen palstan alkuun
|
|
kirurgisella osastolla syksyllä 1994 oli useita
MRSA-eristyksiä, joita ei saatu loppumaan potilaiden seulonnasta
huolimatta. Joulukuussa osasto jouduttiin sulkemaan, mihin positiiviset
eristykset loppuivat tältä osastolta. Vuoden 1995 alkupuolella
muutaman tapauksen kasaumia oli vielä Auroran aikuiskirurgian osastolla
ja sisätautiosastolla, mutta sen jälkeen tilanne on ollut
rauhallinen. Yksittäisiä tapauksia on ilmennyt eri sairaaloissa,
mutta tilanne on rajoittunut yhteen huoneeseen ko. osastolla. Vaikka
MRSA-viljelypositiivisia potilaita on ollut näinä vuosina
useilla pitkäaikaisosastoilla, näyttää nyt siltä,
ettei bakteeri niissä ole levinnyt laajalti.
Keskittäminen järkevää
Helsingin sairaanhoidolle on tyypillinen piirre, että potilaita
siirretään runsaasti sairaalasta toiseen. Tämä on
hankaloittanut MRSA-epidemian torjuntaa. Jälkiviisaasti voi ajatella,
että epidemiaan saatettiin havahtua liian myöhään.
Erittäin tärkeäksi on osoittautunut alussa sovittu käytäntö,
että tapaukset keskitetään Auroraan eristyksiin. Tämä
MRSA-kanta on jo leviämiskykynsä osoittanut. Näin on
säästetty muita sairaaloita toimintahäiriöiltä.
Toki Mariassa on hoidettu näitä potilaita eristyksessä
silloin, kun Auroraan siirto ei ole ollut järkevää potilaan
sairauden vuoksi.
Uuden MRSA-tapauksen ilmetessä huonetovereiden seulonta on ensiarvoisen
tärkeää. Näiden näytteissä on usein ollut
löydöksiä. On selvitettävä myös muihin
sairaaloihin siirtyneiden entisten huonetovereiden tilanne. Viljelyjen
tuloksia on odotettu ennen kuin huoneeseen on otettu uusia potilaita,
vaikka huone olisikin otettu normaalikäyttöön, seulonta
on toistettu viikon kuluttua. Tämä tapa on osoittautunut tarpeelliseksi,
sillä uusia löydöksiä on näin tullut. Osaston
kaikkien potilaiden seulomista on käytetty epidemiatilanteissa,
joskaan löydöksiä ei aina ole ollut. Henkilökunnan
seulontaan turvauduttiin epidemian pahimmissa vaiheissa. Positiivisia
löydöksiä on ollut kaikkiaan 20, valtaosa vain nenänäytteessä.
Löydösten merkitys jää kuitenkin epävarmaksi.
Atk:sta apua
Alusta alkaen MRSA-positiiviset päätettiin merkitä
atk-järjestelmään riskitiedolla, jotta se olisi tiedossa
mahdollisen uuden sairaalahoidon yhteydessä. Tämä on
keskeistä ja ehkäisee epidemian leviämistä uudelleen.
Jo aiemmin "negatiivisiksi" päässeiden on havaittu
palautuvan positiivisiksi seuraavilla sairaalakäynneillä.
Sairaalainfektioiden torjunnan kannalta Helsingissä on selvä
ongelma, että mikrobiologiset vastaukset puuttuvat tietojärjestelmästä.
Toisaalta potilaan entisen hoitopaikan selvittelyssä atk on suureksi
avuksi.
Sairaaloiden välistä leviämistä yritettiin estää
vaatimalla MRSA-seulontanäytteitä sairaalasiirtojen yhteydessä
ja aina HYKS:aan lähetettäessä, jos osastolla on lähiaikoina
ollut MRSA:ta. Näissä näytteissä ei kuitenkaan ole
ollut löydöksiä ja niiden odottelusta on huomattavaa
haittaa. Seulonnassa potilailta on otettu näytteitä sieraimista
ja haavoista/iholeesioista sekä kestokatetrin yhteydessä myös
virtsasta. Henkilökunnalta näytteet on seulottu sieraimista
ja mahdollisista iholeesioista. Muut näytepaikat eivät ole
lisänneet tulosta.
Lukemattomat kustannukset
Epidemian kustannuksia on mahdoton arvioida tarkoin. MRSA-näytteitä
otettiin 1994 vajaalla puolella miljoonalla markalla. Eristäminen
on suurin kustannuserä. Näitä kustannuksia syntyi pahimmillaan
varmasti yli 500 000 mk kuukaudessa. Lisäksi on laskettava osastojen
sulkemisesta aiheutuvat ehkä teoreettiset kustannukset, kun hoitopäivät
jäävät vähiin. Näille kustannuksille ei tässä
vaiheessa ole ollut vaihtoehtoja.
Näyttää siltä, että kyseinen MRSA-kanta on
"asettunut taloksi" Helsinkiin ja sen kanssa on nyt tultava
toimeen. Torjunta on kuitenkin pitänyt leviämisen kurissa
vuoden 1995 aikana eikä bakteeri ole muodostunut missään
laitoksessa endeemiseksi. Uusia eristyksiä tulee kuitenkin kuukausittain,
joten varuillaan on syytä olla.
Kari Sammalkorpi, Marian sairaala
(90) 60 991
|
