|
Kuopion Yliopistollisen sairaalan (KYS) osastolla viiden päivän
aikana sairastui neljä potilasta vaikeaan leikkauksen jälkeiseen
keuhkokuumeeseen. Kahdella heistä ysköksistä kasvoi Legionella
pneumophila. Epidemian selvittäminen vaati laajaa eri yksiköiden
välistä yhteistyötä. Tartunnan lähteeksi osoittautui
vesijohtovesi, mutta tartuntamekanismi jäi epäselväksi.
Vesijohtoverkosto lämpödesinfioitiin. Jatkossa KYS:ssa etsitään
legionellainfektiota kaikilta vaikeaa sairaalakeuhkokuumetta sairastavilta
potilailta.
Elokuussa sairastuneista potilaista kaksi kuoli muutamassa päivässä
ja kaksi joutui tehohoitoon. Kaikki neljä oli leikattu samassa
salissa ja herätetty heräämössä. Tilanne tulkittiin
rajuksi sairaalakeuhkokuume-epidemiaksi, jonka vuoksi laajat selvitykset
aloitettiin. Molempien tehohoitoon joutuneiden potilaiden ysköksistä
kasvoi Legionella pneumophila, jonka myöhemmin todettiin
olevan serotyyppiä 5; muita aiheuttajia ei löytynyt. Kuolemaan
johtaneissa tapauksissa ei saatu mikrobiologisia näytteitä,
mutta todennäköisenä pidettiin, että heidänkin
aiheuttajansa oli sama legionella.
Lisää ei löytynyt
Kaikkia osastoja pyydettiin ilmoittamaan infektioyksikköön
kaikki potilaat, jotka olivat sairastuneet keuhkokuumeeseen KYS:ssa
elokuun jälkipuoliskon tai syyskuun aikana, sekä ottamaan
heistä legionellanäytteet. Suositellut näytteet olivat
yskösten legionellaviljely ja suora immunofluoresenssivärjäys
sekä seerumin legionellavasta-aineet heti, kahden ja viiden viikon
kuluttua. Muutamassa tapauksessa tehtiin lisäksi veren legionellaviljely
tai tutkittiin pleuraneste- tai ruumiinavausnäytteitä. Sairaalakeuhkokuumeita
ei vaikuttanut olevan enempää kuin yleensä, eikä
uusia legionellainfektioita löytynyt. Joitakin legionellainfektioita
on tosin saattanut jäädä diagnosoimatta, koska kaikilta
potilailta ei saatu kaikkia näytteitä. 2- ja 3-seeruminäytteiden
ottamista vaikeutti osaltaan potilaiden sirottuminen jatkohoitoon eri
puolille Itä-Suomea.
Legionella viihtyy vesijohtovedessä
Legionellat ovat luonnonvesissä, kosteassa maaperässä
ja vesijohtovedessä viihtyviä ympäristöbakteereja,
jotka tarttuvat ihmiseen aerosolien välityksellä. Tartuntaa
ihmisestä toiseen ei ole osoitettu.
Legionelloja tiedetään esiintyvän suurten kiinteistöjen
vesijohtovedessä myös Suomessa. Siksi huomiota kiinnitettiin
erityisesti laitteisiin ja tilanteisiin, joissa voi muodostua veden
aerosoleja. Legionellapotilaiden hoidossa käytetyt anestesiakoneet,
happilaitteet, kostuttajat ja osaston suihku olivat kunnossa ja huollettuja,
ja niitä oli käytetty ohjeiden mukaan. Niistä otetut
legionellaviljelyt olivat negatiivisia.
Ilmastointijärjestelmä oli huollettu, tähystetty ja
kuiva. Sen toiminta oli tärkeimmissä paikoissa tehtyjen savututkimusten
perusteella asianmukaista. Lämpimän veden lämpötila
vaihteli
toisen palstan alkuun
|
|
eri puolilla johtoverkkoa 48.3o - 54.5o, mikä
oli legionellakasvun kurissa pitämistä ajatellen suositeltua
(55o) alhaisempi. Vesijohtovedestä kerättiin viljelynäytteitä
kuudesta eri kohteesta vähintään kerran seuraavasti:
ensimmäiset 100 ml:n vesierät kustakin hanasta sekä juoksutuksen
jälkeen erikseen lämmin ja kylmä vesi. Tämän
lisäksi vesihanasta tehtiin viljely. Viidessä kohteessa kuudesta
kasvoi Legionella pneumophila, joka kahdessa kohteessa oli serotyyppiä
5 eli samaa kuin potilailla. Sekä potilaista että vedestä
kasvaneet kannnat ovat tallessa siltä varalta, että ne myöhemmin
halutaan alatyypittää.
Kuumennus
Pakkasten tultua, kun kaupungin energialaitokselta tuleva kaukolämpövesi
oli riittävän kuumaa, KYS:n lämmin käyttövesi
kuumennettiin noin 80o:een ja samalla vettä juoksutettiin kaikista
hanoista. Jatkossa aiotaan ottaa kontrollinäytteitä. Sen jälkeen
harkitaan, onko uutta kuumennusta tarpeen tehdä tai nostaa veden
lämpötilaa pysyvästi. Yli 55o vesi aiheuttaa helposti
palovammoja, joten sopiva alue on erittäin kapea. Mikään
menetelmä (kuumennus, kloorikäsittely, metalli-ionikäsittely)
ei hävitä legionelloja lopullisesti vesijärjestelmistä,
mutta voimaperäinen käsittely saattaa vaurioittaa putkistoa.
KYS:ssa oli Suomen ensimmäinen luotettavasti varmistettu legionellaepidemia.
Tartuntalähde oli mitä ilmeisimmin vesijohtovesi. Mekanismi,
jolla legionella pääsi vesijohdoista keuhkoihin jäi arvoitukseksi.
Näin käy kirjallisuuden mukaan yleensäkin, mutta kun
vesijärjestelmä desinfioidaan, epidemia loppuu. KYS:n epidemia
loppui jo ennen desinfiointia.
Ehkä ennenkin
Ennen tätä epidemiaa KYS:ssa oli todettu vuosittain 1 -
2 legionellakeuhkokuumetta. Koska legionellatutkimuksia on yleensä
tehty etupäässä immunosuppressiopotilaille, matkailijoille
ja tehohoitopotilaille, mutta ei järjestelmällisesti sairaalakeuhkokuumepotilaille,
sairaalaperäisiä legionellakeuhkokuumeita on todellisuudessa
saattanut esiintyä. Legionellainfektioiden löytymistä
heikentävät osaltaan epäherkät laboratoriomenetelmät
ja eräät muut tekijät. Ysköstä ei aina muodostu.
Legionella ei kasva tavallisilla elatusaineilla, joten kliinikon pitää
huomata pyytää laboratoriota etsimään legionellaa.
Seerumin vasta-aineet nousevat yleensä vasta viikkojen (jopa 9
viikon) kuluttua, jolloin näytteiden ottoa on vaikea muistaa ja
potilas on kotona tai jatkohoitopaikassa. KYS:ssa aiotaan jatkossa ottaa
legionellanäytteet kaikista potilaista, joilla on vaikea sairaalakeuhkokuume.
Kiitämme legionellapotilaita hoitaneita yksiköitä,
mikrobiologian osastoa, sairaalainsinööri Seppo Pietilää,
teknistä huoltoa ja hallintoa yhteistyöstä.
Camilla Jokinen,
Marja-Leena Katila,
Siskoraila Heikkinen,
KYS
(971) 172 134, 173 311
|
