Tuberkuloosin hoito uudistuu

Tuberkuloosin hoito uudistuu

Tuberkuloosin maailmanlaajuinen hävittäminen on edelleen mahdollinen ja tavoittelemisen arvoinen. Tuberkuloosi on yksi herkimmistä sosiaalisten olojen muutosten indikaattoreista. Koska tuberkuloosin lisääntyminen johtuu paljolti vääristä poliittisista päätöksistä, myös sen torjunta riippuu politiikasta.

Lancet-lehti järjesti syyskuussa Washingtonissa tuberkuloosin maailmanlaajuista kontrollia ja ehkäisyä koskevan kokouksen (The Challenge of Tuberculosis Conference), jonka perusteella laadittu julkilausuma julkaistiin Lancetin numerossa 8978.

Nykyisten lääkkeiden tehon säilyttämisen kannalta avainasemassa ovat valvottu terapia (directly observed therapy, DOT) ja rifampisiinin "suojelu" eli spesialistien käytössä pitäminen. DOT suunnataan niihin henkilöryhmiin, joiden hoidon ennakoidaan olevan ongelmallista. Normaali terveydenhoitojärjestelmä ei yleensä tässä onnistu, vaan asiaan vihkiytyneitä hoitoryhmiä tarvitaan. Kehitysmaissa hoidon antajiksi pitäisi kouluttaa alemman tason terveydenhoitohenkilökuntaa ja jopa poppamiehiä. Lääkityksen on oltava ilmaista ja palkkaa pitää maksaa ainakin osalta sairausaikaa.

Lääkekehitys uusille urille

Uusien lääkkeiden kehittelyssä pitäisi tavoitella pitkävaikutteisia ja hyviä yhdistelmävalmisteita. Moniresistentin tuberkuloosin nujertamisessa tarvitaan täysin uusia lääkeinnovaatioita. Lääkkeiden kehittämisen pitää perustua humanitaarisuuteen ja kansainväliseen panostukseen, ei voiton tavoitteluun.

Hyvä hoito on parasta ehkäisyä, se taas perustuu tehokkaaseen tartunnan saaneiden löytämiseen (casefinding) ja hoitamiseen (caseholding). Hyvin toteutetulla INHprofylaksialla ja BCGrokotuksella on edelleen paikkansa

toisen palstan alkuun

eräiden riskiryhmien tuberkuloosin ehkäisyssä.

Kehitysmaaoloissa tehokas ehkäisy voi perustua vain rokotuksiin. Nykyinen rokote ei tähän tarkoitukseen kelpaa. Tuberkuloosin immuunipuolustuksesta saatavaa uutta tietoa pitäisi nopeasti hyödyntää parempien rokotteiden kehittämiseksi. Tuberkuloositutkimus on viime vuosina tuottanut runsaasti toivoa herättävää tietoa. Resistenssin genetiikasta saadun uuden tiedon hyödyntäminen mahdollistuu jo lähitulevaisuudessa.

Koulutusta tarvitaan

Mykobakteereista on löytynyt niille tyypillisiä arkoja kohtia, joihin iskevillä lääkkeillä tulevaisuudessa voidaan saada entistä parempi teho. TNFalfan eli kakektiinin tuotantoa estävillä lääkkeillä (talidomidi, pentoksifylliini) tulee olemaan merkittävä rooli tuberkuloosin oheishoidossa.

Terveydenhoitohenkilökunnan kouluttamisessa on vielä paljon tehtävää. Kun ainakin Amerikassa lääkäreiden tuberkuloosin hoidon tiedontaso on masentavan huono, ei muulta hoitohenkilökunnalta tai maalikoilta voi paljoa odottaa. Tähän ongelmaan etsitään apua käyttäytymistieteistä.

Nähtäväksi jää, miten konferenssi pystyi vastaamaan haasteeseensa. Suunnilleen sama joukko asiantuntijoita on jo usein kokoontunut pohtimaan samoja ongelmia. Taloudellisten resurssien niukkuudesta johtuen tapahtuu kovin vähän edistystä. Poliitikot eivät koe tuberkuloosia erityisen "palkitsevana" tautina, eivätkä siksi ole valmiita panostamaan sen ehkäisyyn. Parempien lääkkeiden ja rokotteiden kehittämiseen sekä maailmanlaajuisten hoitoohjelmien toteuttamiseen ei kuitenkaan kovin monta Hornetin hintaa tarvittaisi.

Matti Viljanen, KTL
(921) 251 9255

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!