|
Dioksiinien terveysvaikutuksista kiistellään edelleen.
Koe-eläimille dioksiinit ovat osoittautuneet erittäin laajakirjoisiksi
myrkyiksi. Ihmiselle koituvaa terveysriskiä taustapitoisuuksille
altistumisesta ei osata luotettavasti arvioida. Riskin arviointia
vaikeuttaa sekin, ettei välittömän toksisuuden oireen,
anoreksian, mekanismia tiedetä.
Jo välillä unohduksissa olleet dioksiinit ovat palaamassa
jälleen merkittäväksi ympäristöpoliittiseksi
aiheeksi. Yhdysvaltojen ympäristöviranomainen, EPA, on saanut
valmiiksi dioksiinien terveysvaikutusten laajan uudelleenarvioinnin.
EPA:n mukaan dioksiinit aiheuttavat ihmiselle syöpää
ja tiedeyhteisö vääntää nyt ankarasti kättä
siitä, onko todella näin.
Dioksiinien hormonaalisetkin vaikutukset ovat tulleet esille. Epäillään,
että dioksiineilla ja miehen siittiöiden vähenemisellä
on yhteys. Vaikka eläinkokeissa dioksiinit vaikuttavat sukupuolihormoneihin,
on epävarmaa, aiheuttaako alhaisille taustapitoisuuksille altistuminen
saman ihmiselle.
Ruotsalaisten tutkimusten mukaan Itämeren kalastajaperheissä
syntyy keskimäärin muita pienipäisempiä lapsia.
Syyksi epäillään Itämeren kalojen sisältämiä
PCB-, dioksiini- ja furaaniyhdisteitä. Vaikka yhteys on epävarma,
Ruotsin viranomaiset ovat suositelleet raskaana oleville Itämeren
kalojen syömisen rajoittamista. Suomen viranomaiset ovat ottaneet
maltillisemman kannan: näytön haitallisista vaikutuksista
pitää olla selvempi ennen kuin kalan syöntiä kannattaa
säännöstellä.
Anoreksiaa
Dioksiineilla on myös monia muita kiinnostavia vaikutuksia. 2,3,7,8-tetradioksiini
on dioksiineista voimakkain. Se on akuutilta tappavuudeltaan vahvin
tunnettu synteettinen kemikaali. Ehkä jo tämänkin vuoksi
sana dioksiini herättää pelkoa.
Altistettu koe-eläin ei kuitenkaan koskaan kuole heti, vaan 2-3
viikon viiveen jälkeen. Eläin lopettaa syömisen vähitellen,
laihtuu ja lopulta kuolee vakavaan aliravitsemukseen. Tila muistuttaa
tältä osin näivetysoireyhtymää (anoreksia nervosa).
Biokemiallista vaikutusmekanismia, joka selittäisi tapahtumasarjan,
ei tiedetä.
toisen palstan alkuun
|
|
Dioksiinien aiheuttaman näivetyssyndrooman
syntymekanismia on etsitty elimistön energiatasapainoa säätelevästä
järjestelmästä. Entuudestaan tiedetään, että
aivoilla on keskeinen merkitys ravinnonoton säätelyssä.
Siksi on selvitetty, vaikuttavatko dioksiinit jotenkin aivojen hermovälittäjäaineisiin.
Aivojen serotoniiniaineenvaihdunta kiihtyy painonlaskua aiheuttavan
annoksen saaneilla dioksiineille herkillä rottakannoilla. Sitä
vastoin muutosta ei havaittu dioksiinia kestävällä rottakannalla.
Tiedetään, että serotoniini on ruokahalua fysiologisesti
vähentävä välittäjäaine. Näyttäisi
kuitenkin siltä, että aivojen serotoniiniaineenvaihdunnan
kiihtyminen dioksiinien vaikutuksesta ei ole ruokahalun puutteen syy
vaan myöhäisilmiö. Se voi vaikuttaa ruokahaluun, mutta
ei ole sen keskeinen selittäjä.
Selvitystä ruokahaluttomuuteen
Koe-eläimet, joihin on istutettu kasvaimia, menettävät
ruokahalua kuten syöpäpotilaat ja näiden paino laskee
kuten dioksiinia saaneilla koe-eläimillä. Syöpäanoreksian
vaikutusmekanismeja ei tarkkaan tunneta, mutta saattaa olla, että
makrofagien erittämällä tumos necrosis factor -sytokiinilla
(TNF) on tässä keskeinen merkitys.
Eikosapentaeenihappo on monityydyttämätön rasvahappo,
jolla on paljon edullisia ominaisuuksia. Se estää TNF:n muodostumista
valkosoluissa ja rasvakudoksen lipolyysiä, joka on voimakasta sekä
syöpä- että dioksiinianoreksiassa.
Eikosapentaeenihappo estää painonpudotusta ja vähentää
kuolleisuutta hiirillä, joihin on istutettu kasvain. Eikosapentaeenihappo
vähentää myös dioksiinin tappavaa vaikutusta rotilla.
Dioksiinitutkimuksen pääpaino on riskin arvioinnissa, mutta
on mahdollista, että uusi tieto dioksiinianoreksian biokemiallisesta
mekanismista auttaa ymmärtämään myös syöpäanoreksiaa
tai jopa yleisiä painonsäätelyn mekanismeja. Silloin
voidaan suunnitella tehokkaita hoitoja voimakkaista painon muutoksista
kärsiville potilaille.
Mikko Unkila, KTL
(971) 201211
|
