|
Polio, lapsihalvaus, ennen Suomessakin pelätty tartuntatauti
on lähes kokonaan hävinnyt teollistuneista maista, mutta
kehitysmaissa siihen sairastuu vuosittain vielä noin 100 000
lasta. Tartunta saadaan yleensä suun kautta, viruksen pääasiallisena
lisääntymispaikkana pidetään ohutsuolen limakalvoa.
Suolistosta virus tavalla tai toisella kulkeutuu imusuonistoon ja
verenkiertoon, sieltä edelleen keskushermostoon. Tyypilliset
halvausoireet syntyvät, kun virus tuhoaa selkäytimen etusarven
motoriset neuronit, joiden kautta liikekäskyt kulkevat lihaksiin.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on ottanut tavoitteekseen
polion hävittämisen maailmasta vuoteen 2000 mennessä.
Vaikka tavoitteella on realistiset biologiset lähtökohdat,
se ei käytännössä onnistu näin nopeasti, ellei
polion torjuntaa ja valvontaa saada ongelma-alueilla nykyistä tehokkaammaksi.
Tauti ja infektio eri asiat
Poliovirusinfektiolle tyypillisesti valtaosa (99%) infektioista on
oireettomia tai vähäoireisia. Siksi on tärkeää
erottaa halvausoireinen tauti ja sen pohjana oleva, harvoin tautia aiheuttava
infektio. Eläviä, taudinaiheuttamiskyvyiltään heikennettyjä
polioviruksia sisältävä, ns. oraalinen rokote (OPV) suojaa
varsin hyvin sekä halvausoireiselta taudilta että poliovirustartunnalta.
Sen käyttöä länsimaissa rajoittaa kuitenkin harvinainen,
mutta todellinen riski: rokotteen aiheuttama poliohalvaus. Suomessa
ja eräissä muissakin maissa käytetyllä, tapettuja
viruksia sisältävällä rokotteella (IPV) voidaan
rokotetut suojata tehokkaasti poliotaudilta, mutta sillä ei estetä
viruksen lisääntymistä suolistossa yhtä tehokkaasti
kuin OPV:lla. Taudilta suojattu IPV-rokotettu voi näin ollen levittää
tartuntaa.
Trypsiini muuttaa virusta
KTL:ssä tutkittiin vuonna 1985 polioepidemian pysäyttämiseksi
järjestetyn OPV-kampanjan yhteydessä lasten rokotusvasteita.
Aiempien IPV-rokotusten aikaansaamien vasta-ainetasojen perusteella
ei voitu ennustaa, tarttuiko rokotettuihin OPV-virus vai ei. Poliovirus
tyyppi 3:n kohdalla tämä näytti selittyvän sillä,
että tapettuja viruksia sisältävällä IPV:llä
rokotettujen vasta-aineet kohdistuivat suurelta osin viruksen pinnalla
olevaan trypsiiniherkkään rakenteeseen, joka elimistössämme
lisääntyvällä viruksella ei säily ehjänä.
Virusinfektion - niin luonnollisen kuin OPV:kin aikaansaaman - yhteydessä
virus lisääntyy suolistossa, ja viruksen pinnan rakenne pilkkoutuu
suolinesteessä olevan trypsiinin vaikutuksesta. Virus säilyy
silti lisääntymiskykyisenä. Pilkkoutumisen seurauksena
muiden viruksen
toisen palstan alkuun
|
|
pinnalla olevien rakenteiden antigeenisyys eli kyky
indusoida vasta-aineita lisääntyy. Syntyvät vasta-aineet
neutraloivat myös trypsiinillä pilkotun viruksen.
IPV entistä paremmaksi
IPV-rokotteella saatavan tartuntasuojan heikkous OPV-rokotukseen verrattuna
saattaa ainakin osittain perustua vasta-aineiden erilaiseen kohdekirjoon.
Näin ollen IPV:n tehoa voitaisiin parantaa, mikäli sillä
synnytettyjen vasta-aineiden kohdekirjo saataisiin normaalisti virustartunnan
jälkeen syntyvän kaltaiseksi.
Tyypin 3 polioviruksen trypsiinikäsittely vahvistaa trypsiiniherkän
kohdan ulkopuolella olevien rakenteiden antigeenisyyttä. IPV-rokotteella
saatavaa tartuntasuojaa voidaan siten mahdollisesti parantaa käsittelemällä
trypsiinillä sen komponenteista tyyppi 3.
Hollannin "Kansanterveyslaitos" RIVM on valmistanut KTL:n
toivomusten mukaisesti ihmisille sopivan koerokotteen (TryIPV), joka
muuten on normaali IPV, mutta sen tyypin 3 komponentti, Saukett-virus,
on trypsiinikäsitelty. Kliinisten tutkimusten alussa kuusi vapaaehtoista
aikuista rokotettiin TryIPV:llä.
Seuraavaksi TryIPV:n ja tavanomaisen IPV:n immunogeenisyyttä
verrattiin antamalla sitä tehosteannoksena aikuisille ja rokotusohjelman
kolmantena annoksena lapsille. Tuloksemme osoittivat, että kummassakin
ryhmässä TryIPV:llä aikaansaadut rokotusvasteet olivat
vähintäänkin yhtä hyviä kuin tavanomaisella
rokotteella saadut. Lisäksi TryIPV osottautui turvalliseksi; lieviäkään
haittavaikutuksia ei raportoitu sen enempää kuin tavanomaisen
rokotteen yhteydessä.
Lopullinen näyttö uuden rokotteen hyödyllisyydestä
saadaan vasta käynnistymässä olevassa altistuskokeessa.
Vauvat rokotetaan normaalin rokoteohjelman mukaisesti kolmesti joko
tavanomaisella IPV:llä tai TryIPV:llä, jonka jälkeen
heille annetaan yksi annos elävää heikennettyä poliovirusta
sisältävää OPV-rokotetta. OPV-virusten tarttumista
suolistoon tutkitaan seuraamalla niiden erittymistä ulosteisiin
OPV-rokotuksen jälkeen kerätyistä näytteistä.
TryIPV:llä rokotetuttujen lasten ulosteista pitäisi löytyä
merkittävästi vähemmän OPV-viruksia kuin normaalin
IPV:n saaneiden.
Trypsiinin vaikutus polio-3-viruksen pintarakenteeseen (A,B) ja syntyvään
vasta-ainekirjoon (C,D) kaavamaisesti esitettynä. Yksityiskohtainen
selitys tekstissä.
Merja Roivainen, KTL
Tapani Hovi, KTL
(90) 47441
|
