Iäkkäiden keuhkokuumeen riskit puoltavat laajoja rokotuksia

Ikä ja useat yleiset taudit todettiin iäkkään väestön keuhkokuumeen itsenäisiksi riskitekijöiksi prospektiivisessa, kontrolloidussa tutkimuksessa. Merkittävin oli krooninen sydämen vajaatoiminta. Kolmasosalla oli jokin keuhkokuumeriskiä lisäävä tekijä. Kuitenkin keuhkokuumeeseen sairastuneista 45 prosentilla niitä ei todettu. Tulokset tukevat laajaa iäkkään väestön rokottamista ennemmin kuin riskiryhmiin suunnattua.

Keuhkokuume on tärkeä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja etenkin pienillä lapsilla ja vanhuksilla. Aikuisten keuhkokuumeen ilmaantuvuus ja kuolleisuus alkaa nousta noin 50-vuotiailla ja lisääntyy jyrkästi siitä eteenpäin. 60 vuotta täyttäneillä ilmaantuvuus on 30/1000/v ja tappavuus 19 prosenttia Savon pneumoniatutkimuksen mukaan. Pneumokokki on tavallisin keuhkokuumeen aiheuttaja. Se on syyllinen 30-50 prosenttiin aikuisten ja 10-40 prosenttiin lasten keuhkokuumeista. Tiettyjä kroonisia sairauksia on pidetty keuhkokuumeen vaaratekijöinä. Monissa maissa pneumokokki- ja influenssarokotukset perustuvat riskiryhmäjaotteluun, mutta luotettavaa tutkimustietoa on varsin vähän. Vain muutamassa tutkimuksessa on ollut vertailuryhmä. Rokotussuosituksia laadittaessa tarvitaan tietoja paitsi taudin esiintyvyydestä myös rokotteiden tehosta, kustannuksista suhteessa hyötyyn sekä riskitekijöistä kohdeväestössä.

Krooninen sairaus altistaa keuhkokuumeelle

Tavallisimmat iäkkäiden sairaudet olivat lääkehoitoa vaativa verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, muut sydän- ja verisuonisairaudet sekä diabetes. Muita tutkittuja sairauksia todettiin alle viidellä prosentilla. Tulokset täsmäävät Kansaneläkelaitokselta saatujen tietojen kanssa.

Kolmen vuoden aikana rekisteröitiin 274 keuhkokuumetapausta. Näistä 205 täytti kliiniset ja radiologiset kriteerit 185 potilaalla. Potilaista 145 (71%) sairastui kotona. Heistä 39 prosenttia myös hoidettiin kotona. 59 sairastui keuhkokuumeeseen hoitolaitoksissa. Krooniset sairaudet olivat keuhkokuumeeseen sairastuneilla yleisempiä kuin niillä, jotka eivät sairastuneet.

Immunosupressiivinen hoito ja alkoholismi

toisen palstan alkuun

lisäsivät eniten keuhkokuumeeseen sairastumisen riskiä, mutta väestöä ajatellen sydämen vajaatoiminnan merkitys oli tärkein. Myös krooniset keuhkosairaudet ja astma lisäsivät riskiä huomattavasti. Ikä todettiin itsenäiseksi vaaratekijäksi, vaikka kaikki tutkitut olivat täyttäneet 60 vuotta. Miehillä ei todettu olevan suurentunutta keuhkokuumeriskiä. Tämä tulos poikkeaa aikaisemmista. Myöskään diabetes ei tutkimusten perusteella lisää keuhkokuumeeseen sairastumisen vaaraa.

Rokotukset voisivat vähentää sairaalakuluja

Vanhukset ja kroonisia sairauksia potevat tarvitsevat muita useammin sairaalahoitoa sairastuessaan keuhkokuumeeseen. Kun vanhusten osuus yhä kasvaa, myös keuhkokuumeen terveydenhuollolle aiheuttamat kokonaiskustannukset kohoavat. Sekä pneumokokki-infektioita että influenssaa voidaan ehkäistä rokotuksin.

Suomessa yhteiskunta on tarjonnut influenssarokotuksen 1980 alkaen lääketieteellisin perustein määritellyille riskiryhmille. Samantyyppiset suositukset ovat käytössä muualla Pohjolassa ja Manner-Euroopassa. Pneumokokkirokotetta Suomessa on annettu pääasiassa pernanpoistopotilaille ja viime vuosina myös HIV-potilaille. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on suositeltu molempia rokotteita kaikille yli 65-vuotiaille sekä nuoremmille riskiryhmiin kuuluville.

Lievä, kompensoitu sydämen vajaatoiminta ei nykyään oikeuta ilmaiseen rokotukseen. Nykyinen rokotusstrategia jättää huomattavan osan keuhkokuumeeseen sairastuvista suojauksen ulkopuolelle, vaikka rokotusten kattavuus olisikin hyvä. Lisäksi riskiryhmiin kuuluvien tunnistus aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Sekä kattavuus- että kustannustekijät puoltavat ikääntyvien laajaa rokottamista.

Kirjallisuutta: Koivula I, Sten M, Mäkelä PH. Risk factors for pneumonia in the elderly. Am J Med 1994;96:313-20. Keuhkokuumeeseen sairastumisen, sairaalahoitoon joutumisen ja kuolleisuuden riskitekijät

Irma Koivula, KYS
(971) 173 311