|
Difteriabakteeria kantaneen suomalaislapsen esimerkki on hyvä
osoitus siitä, kuinka helppoa kurkkumädän torjunta on
maassa, missä lasten perusrokotukset ovat kunnossa. Toisin on Venäjällä,
missä yli 20 prosenttia alle 2-vuotiaista on vieläkin vailla
rokotusten suomaa suojaa. Vuonna 1993 Venäjällä kuoli
103 lasta kurkkumätään ja 1994 alustavien tietojen mukaan
yli 200. Venäjän epidemian laantuminen on odotettavissa vasta,
kun sekä aikuisten että lasten rokotusten kattavuus on lähes
90 prosenttia.
HYKS:n Lastenklinikalle lähetettiin tammikuun viidentenä
2-vuotias lapsi kurkkumätäepäilyn vuoksi. Hänet
oli viety terveyskeskukseen lievän kuumeen ja kurkkukivun vuoksi
sen jälkeen, kun lapsen isä oli soittanut Moskovasta ja
kertonut omasta nielutulehduksestaan.
Isän Moskovassa todettuun lievään nielutulehdukseen
oli aloitettu penisilliinihoito. Nieluviljelyä tai muitakaan
tutkimuksia ei tehty, eikä kurkkutulehdusta ei epäilty kurkkumädäksi,
vaikka sitä esiintyy Moskovassa runsaasti. Isä oli työskennellyt
koko syksyn Venäjällä, tullut kotiin jouluksi ja palannut
Moskovaan 2.1.1995. Jälkeenpäin isä kertoi kärsineensä
lievistä kurkkuoireista koko Suomen lomansa ajan. Hän oli
aikanaan saanut normaalin difteriasuojan ja lisäksi difteriatehosteen
VIII/94 Venäjälle lähtiessään.
Huolellinen terveyskeskuslääkäri piti tilannetta
niin vakavana, että lähetti kurkkuoireisen lapsen difteriaepäilyn
vuoksi HYKS:iin. Lievää nielun punotusta lukuunottamatta
lapsessa ei todettu poikkeavaa. Oireet sopivat lähinnä hengitystieinfektioon.
Lapsi oli rokotettu neuvolarokotusohjelman mukaisesti. Neljäs
PDT -rokotus oli annettu lokakuussa 1994.
"Turha epäily" osoittautui oikeaksi
Lapsella ei ollut selvää difteriakontaktia, eikä
hän ollut käynyt endeemisellä alueella. Ainoa kontakti
oli Suomeen kaksi viikkoa aikaisemmin palannut isä. Koska kurkkumädän
itämisaika on vain 2-5 vuorokautta, infektion katsottiin olevan
mitä todennäköisemmin muuta kuin kurkkumätää.
Nielusta otettiin kuitenkin difteriaviljely, minkä jälkeen
lapsi lähetettiin kotiin ilman hoitoa.
Viisi päivää myöhemmin (10.1.) HY:n sero-bakteriologian
laitokselta ilmoitettiin, että lapsen nieluviljelyssä kasvoi
todennäköisesti joitakin
toisen palstan alkuun
|
|
Corynebacterium diphtheriae -pesäkkeitä.
Pesäkkeet testattiin PCR- eli geenimonistustekniikalla, jossa käytettiin
spesifejä difteriatoksiinialukkeita. Tutkitut pesäkkeet osoittautuivat
difteriatoksiinia tuottaviksi Corynebacterium diphtheriae -bakteeriksi.
Tavalliset viljelymenetelmät antoivat myöhemmin
saman tuloksen. Bakteerikanta tutkittiin myös
KTL:n Erikoisbakteriologian osastolla. Se on voimakkaasti difteriatoksiinia
tuottava ja biotyyppiä gravis. Perimältään se poikkeaa
KTL:ssa aiemmin tutkituista Venäjän ja Viron yleisimmistä
epidemiakannoista. Näistä suurin osa on ollut peräisin
Pietarista ja Karjalasta. Moskovan difteriakantoja ei ole tähän
mennessä tutkittu KTL:ssa. WHO:n laboratorioverkon kautta saatu
tieto viittaa siihen, että valtaepidemiakannat ovat identtisiä
koko Venäjällä.
Äidillä ei difteriaa
Oireeton lapsi ja oireeton äiti kutsuttiin takaisin sairaalaan.
Molemmista otettiin näytteet nieluviljelyä ja suoraa difteriaosoitusta
varten. Heidät eristettiin kahdeksi vuorokaudeksi ja aloitettiin
oraalinen roksitromysiinilääkitys. Seuraavana päivänä
tutkittiin myös kolme perheen lähikontaktia, joille niinikään
aloitettiin lääkitys. Kenestäkään ei löytynyt
difteriabakteereita.
Nuoren difteriakantajan antitoksiinivasta-aineet tutkittiin jälkikäteen
KTL:ssa. Hänen neutraloivien vasta-aineiden tiitterin (5-10 IU/ml)
todettiin olleen suuren.
Tämä ensimmäinen pediatrinen ja järjestyksessä
maamme kuudes difteria"tapaus" on oivallinen muistutus siitä,
että vaikka rokotus estää vaikean taudin kehittymisen,
se ei estä kantajuutta. Sekä oletettu primaarikantajaisä
että indeksitapaus, lapsi, olivat saaneet suositusten mukaiset
rokotteet.
Venäjän huonon kurkkumätätilanteen ja vilkkaan
itämatkailun myötä difteriabakteereita on maassamme todennäköisesti
tänä päivänä liikkellä jatkuvasti. Aikuisväestön
ja maahanmuuttajien rokotusten päivittäminen on nyt erityisen
motivoitua.
Harri Saxén,
Pentti Ukkonen,
Heikki Peltola,
HYKS/Lastenklinikka
(90) 4711
|
