|
Suurin osa vanhusten keuhkokuumeista hoidetaan terveyskeskusten
vuodeosastoilla ja sairaaloissa, vaikka keuhkokuumeen hoito kotona on
10 kertaa sairaalahoitoa halvempi. Koska yli 20 prosenttia keuhkokuumeeseen
sairastuneista kuolee, on tärkeää erottaa kotihoidossa
selviytyvät sairaalahoitoa vaativista. Nopea hengitystiheys on
iäkkäiden selvimpiä vaikean keuhkokuumeen merkkejä.
Keuhkokuumeen vaikeusastetta on tutkittu runsaasti. Tavallisesti on
selvitetty potilaan oireiden, kliinisen tutkimuksen, laboratorio-, ja
mikrobilöydöksien yhteyttä kuolemaan. Yleensä tutkimukset
on tehty vain sairaalassa hoidetuista potilaista ja ne on rajattu potilaisiin,
joiden keuhkokuvassa on keuhkokuumeeseen viittaava löydös.
Nämä tutkimukset eivät ennusta mitään sellaisista
potilaista, joilla on alempien hengitysteiden tulehdus ilman keuhkokuumeesen
sopivaa röntgenlöydöstä.
Ensikäynnin oireita
Pohjois-Suomessa tehdyn vanhusten pneumokokki- ja influenssatutkimuksen
yhteydessä selvitettiin näiden keuhkokuumeen taudinkuvaa sekä
ensikäynnin huomioita, jotka kertovat parhaiten sairauden vaikeusasteesta
ja ennusteesta. Tutkimuksessa raportoitiin marraskuusta 1992 vuoden
1994 loppuun kaikki 65 vuotta täyttäneiden keuhkokuumeepäilyt.
Väestöpohja oli 60 000. Ensikäynnillä kirjattiin
yskä, hengenahdistus, rintapistos, sekavuus, yleistilan huononeminen,
perussairauden paheneminen sekä löydökset (keuhkojen
kuuntelu, verenpaine, pulssi ja hengitystiheys), C-reaktiivinen proteiini
(CRP)- ja valkosolumäärät, krooniset sairaudet sekä
neljän viikon kuluessa tapahtuneet kuolemat.
Varma, mahdollinen, ei ole
Tutkijaryhmän lääkäri tulkitsi keuhkoröntgenkuvat
ja luokitteli löydöksen kolmeen ryhmään: varma,
mahdollinen keuhkokuume, ei pneumoniaa. Marraskuun loppuun mennessä
saapui 1 300 ilmoitusta; 824 potilaalla (63 %) oli varma keuhkokuume,
238 (18 %) mahdollinen ja 248 (19 %) ei ollut keuhkokuumetta.
toisen palstan alkuun
|
|
Monimuuttuja-analyysin avulla selvitettiin yksittäisten
löydösten yhteys kuolemiin, samoin ennustearvoltaan merkittävimmät
löydökset sekä niiden yhteisvaikutukset. Kun löydösten
yhteyttä tarkasteltiin samanaikaisesti, ikä sekä CRP-arvo
ja hengitystiheys ennustivat parhaiten kuolemanvaaraa. Keuhkokuvalöydöksestä,
ruumiinlämmön tai verenpaineen mittauksesta ei ollut selvää
hyötyä ennustetta arvioitaessa.
Keuhkokuva ei ratkaise
Keuhkokuvan vähäinen ennustearvo tukee yleistä käytäntöä,
ettei hengitystietulehduksessa antibioottihoidon tarvetta ratkaista
kuvan keuhkokuumeeseen sopivan muutoksen perusteella. Röntgenkuvan
keuhkokuumemuutoksen merkitys tulisi selvittää myös CRP-
tai valkosolulöydöksen avulla.
Keuhkokuvan suurin merkitys on erotusdiagnostinen. Sen avulla voidaan
todeta esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan paheneminen. Joskus yleiskunnon
romahtaminen on vanhuksen keuhkokuumeen ainoa oire. Silloin oikeaan
diagnoosiin pääsee vain keuhkoröntgenkuvan avulla. Hengitystiheyden
laskeminen osoittautui tässä tutkimuksessa hyödylliseksi.
Se tulisikin mitata ja kirjata kaikilta vanhuksilta, joilla on merkkejä
hengitystietulehduksesta ja jotka ovat nopeasti muuttuneet huonokuntoisiksi
ilman selvää syytä.
Keuhokuumepotilaan huonon ennusteen merkkejä aikaisempien
tutkimusten mukaan.
Korkea ikä
Hengitystiheys > 30/min
Systolinen verenpaine < 90 mmHg
Diastolinen verenpaine < 60 mmHg
S-urea > 7 mmol/l
Leukosyytit > 20 tai < 2 * 109/l
S-albumiini < 25 g/l
Pekka Honkanen, KTL
|
