|
A-streptokokki on tavallinen nielu- ja ihotulehdusten aiheuttaja.
Se aiheuttaa harvoin vakavia tautej, kuten septisen sokin tai nekrotisoivan
faskiitin.
A-streptokokki-infektiot hoidetaan aina ensisijaisesti penisilliinillä.
Toissijaisena lääkkeenä, lähinnä penisiilliiniallergisilla,
käytettiin pitkään erytromysiiniä. A-streptokokkien
erytromysiiniresistenssi kuitenkin lisääntyi Suomessa 1990-luvulle
tultaessa. Kun aiemmin alle viisi prosenttia kannoista oli erytromysiinille
resistenttejä, vuonna 1990 resistenttien kantojen osuus oli keskimäärin
13 prosenttia.
Siitä lähtien FiRe-ryhmä on seurannut tehostetusti
A-streptokokkien erytromysiiniresistenssin kehittymistä. Vuosilta
1992-1994 on koottu resistenssitietoja yli 20 laboratoriosta kaikkialta
Suomesta.
Nielussa lisäystä
Nielunäytteissä resistenttien kantojen osuus on vuoden 1990
jälkeen jatkanut nousuaan siten, että 1992 lähes 17 prosenttia
nielukannoista oli resistenttejä ja vuonna 1994 runsaat 18 prosenttia.
Sen sijaan märkänäytteissä resistenttien kantojen
määrä on laskennut selvästi; vuosina 1990-94 kuuteen
prosenttiin 19 prosentista . Miksi suunta on ollut nielu- ja märkänäytteiden
osalta erilainen, ei toistaiseksi tiedetä. Makrolidien käyttö
kuitenkin laski lähes puoleen 1991-92 erytromysiinin käyttöä
koskevien suositusten takia.
Koko aineistossa resistenttien kantojen osuuden nousu jatkui vuoden
1990 jälkeen kaikissa näytteissä 1992 saakka, jolloin
noin 16 prosenttia kannoista oli resistenttejä. Vuonna 1994 tilanne
näyttää pysyneen kutakuinkin ennallaan.
toisen palstan alkuun
|
|
Rovaniemi seuraa Itä-Suomea
Alueellisesti vuosina 1990-92 korkeimpia resistenssilukuja havaittiin
Itä-Suomessa. Vuosina 1992 ja 1994 nousua on tapahtunut lähinnä
länsirannikolla ja Rovaniemen seudulla. Muualla on ollut havaittavissa
selvää tai vähäistä resistenssin laskua.
Koska erytromysiinille resistenttien A-streptokokkikantojen osuus
ei ainakaan vielä ole Suomessa merkittävästi vähentynyt,
tulee erytromysiinin ja muiden markkinoilla olevien makrolidien (atsitromysiini,
klaritromysiini ja roksitromysiini) käytön A-streptokokkiinfektioissa
perustua aina herkkyysmäärityksiin. A-streptokokki-infektioiden
hoidossa ensisijaisena lääkkeenä on edelleen penisilliini.
Toissijaisena lääkkeenä voidaan käyttää
kefalosporiineja, ellei potilas ole saanut penisilliinistä anafylaktista
reaktiota.
Taulukko: Erytromysiinille resistenttien (EryR) A-streptokokkien osuus
märkä- ja nielunäytteissä Suomessa vuosina 1990-1994.
Kirjallisuutta:
Bisno AL. Group A streptococcal infections and acute rheumatic fever.
N Engl J Med 1991;325:783-93.
Seppälä H, Nissinen A, Järvinen H, et al. Resistance
to erythromycin in group A streptococci. N Engl J Med 1992;30:292-7.
Helena Seppälä, Pentti Huovinen ja Suomalainen
mikrobilääkeresistenssin tutkimusryhmä (FiRe - Finnish
Study Group for Antimicrobial Resistance)
(921) 251 9255
|
