|
Vuosina 1987-92 Suomen yliopistosairaaloiden mikrobilääkkeiden
kulutus päiväannoksina laskettuna kasvoi lähes neljänneksen.
Mikrobilääkehoidon kustannukset nousivat kuitenkin selvästi
enemmän. Esimerkiksi Tampereen yliopistollisen sairaalan mikrobilääkityksen
kustannukset nousivat 88 prosenttia 1987-92, eli 3,8 Mmk:sta 7,1 Mmk:aan.
Tämä osoittaa, että kulutus on suuntautunut entistä
kalliimpiin lääkkeisiin.
Kulutustottumusten muutoksien syistä ei ole tehty tutkimuksia.
Sairaaloissa hoidetaan mitä ilmeisimmin aikaisempaa vaikeammin
sairaita potilaita. Immuunipuutteisten potilaiden määrän
kasvaessa ja hoitoaikojen pitkittyessä infektioiden määrä
nousee, ja tästä seuraa laajakirjoisten mikrobilääkkeiden
lisääntyneen käytön tarve.
Myös lääkevalmisteiden tehostunut markkinointi on ilmeisesti
johtanut tiettyjen valmisteiden käytön lisääntymiseen.
Bakteerien resistenssitilanteen pahentuminen on saattanut joissain määrin
vaikuttaa mikrobilääkkeiden valintaan, vaikka kovin suuria
muutoksia resistenssitilanteessa ei ole tänä aikana osoitettu.
Aihetta tarkempaan kontrolliin
Laajakirjoisten ja kalliiden lääkkeiden käytön
lisääntyminen aiheuttaa sairaaloissa tarpeen tilanteen tarkempaan
analyysiin kahdesta syystä.
Sairaaloiden mikrobimaailmassa tapahtuu mitä ilmeisimmin muutoksia
huonompaan suuntaan lähi vuosina. Ensimmäiset merkit on Suomessakin
jo havaittu. Kun laajakirjoisimmat lääkkeet ovat jo nyt käytössä,
saattaa edessä olla tilanne, jossa lääkkeiden teho ei
enää riitäkään.
Sairaaloiden pitää jatkuvasti säästää
kaikissa menoissa. Koska mikrobilääkkeiden osuus lääkekustannuksista
on 20-30 prosenttia, on kalliimpien valmisteiden käytön oltava
hyvin perusteltua.
Jatkuvaa tarkkailua
Mikrobilääkkeiden käytön vähentäminen
ei sinänsä voi olla tavoite. Mutta käytön erot
toisen palstan alkuun
|
|
hyvinkin samantyyppisissä sairaaloissa antavat
aiheen tutkia asiaa syvemmin. Sairaaloiden omat lääketyöryhmät
ja hygieniatoimikunnat ovat tässä avainasemassa.
Tärkeätä on tarkkailla säännöllisesti
sairaala- ja osastokohtaisesti mikrobilääkkeiden käyttöä
ja siinä tapahtuvia muutoksia. Tähän on hyvät valmiudet
sairaala-apteekkien siirryttyä lähes koko maassa ATK-pohjaiseen
kulutusseurantaan. Tietoja on voitava käsitellä säännöllisesti
kliinikkojen, infektiolääkärin, kliinisen mikrobiologin
ja lääkehuollosta vastaavien yhteisissä kokouksissa.
Jatkuva seuraaminen on edellytys onnistuneelle mikrobilääkepolitiikalle.
Siksi sen muutosten on johdettava tarvittaessa mikrobilääkityksen
muutoksiin. Jo tämä edellyttää toiminnan tehokasta
koordinoimista sairaalassa.
Lisää asiantuntemusta
Mikrobilääkkeitä ei pitäisi koskaan käyttää
ilman tarkkaa ajattelua, johon valmiudet saadaan ainoastaan lisäämällä
asiantuntemusta. Varsinkin kliinistä työtä tekevien lääkärien
on perehdyttävä asiaan.
Paneutuminen koko ongelmakenttään on ainoa tapa säilyttää
mikrobilääkkeiden teho sairaaloissa mahdollisimman hyvänä
mahdollisimman pitkään. Ulkomaiset kokemukset osoittavat,
että bakteerien resistenssimuutoksia saattaa tapahtua hyvinkin
nopeasti. Meillä on vielä mahdollisuus säilyttää
mikrobilääkkeiden teho mahdollisimman hyvänä suhteellisen
pienellä panostuksella.
Viitteet:
Lehtomäki J. Mikrobilääkkeiden kulutus Suomen yliopistollisissa
sairaaloissa. DOSIS 1994;10:72-80.
Auvinen H. Kolmannen polven kefalosporiinien kulutus Suomen sairaaloissa
1984-1990. Suom Lääkäril 1992;47:3310-3315.
Helena Auvinen, Kanta-Hämeen Keskussairaala
Pentti Huovinen, KTL
(921) 251 9255
|
