|
Sydän- ja verisuonisairauksista yhteiskunnallemme aiheutunut
kustannusrasite on pienentynyt parissa vuosikymmenessä. Vaikka
hoitokustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti, ovat tuotannolliset hyödyt
vielä suuremmat, kun työkyky on parantunut ja ennenaikainen
kuolleisuus alentunut.
Sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamat kokonaiskustannukset
olivat 35-64 -vuotiailla noin 10,2 miljardia ja kaikilla yli 35 -vuotiailla
yhteensä 14,3 miljardia markkaa vuonna 1992. Vuoden 1992 kustannukset
ovat 35-64 -vuotiailla 3,5 miljardia (25%) ja kaikilla yli 35 -vuotiailla
0,6 miljardia markkaa (4%) vuoden 1972 kustannuksia pienemmät.
Väkilukuun suhteutettuna kustannusten lasku on ollut vieläkin
selvempää, noin 40 ja 25 prosenttia mainituissa ikäryhmissä.
Sydän- ja verisuonisairauksien hoitokustannukset ovat selvästi
lisääntyneet. Hoitomenetelmien kehittyminen ja siihen liittyvä
yksikkökustannusten nousu näyttäisivät olevan syynä
35-65 -vuotiailla. Lisäksi vakavimpien sairastumisten, kuten sydäninfarktien
ja aivohalvausten vähentyessä,
toisen palstan alkuun
|
|
hoidon painopiste on saattanut siirtyä lievempiin
tapauksiin. Työikäisten kuolleisuuden ja työkyvyttömyyden
voimakas lasku tukee tätä näkemystä. Yli 65 -vuotiaiden
hoitokustannusten kasvu selittyy ennemminkin hoidon määrällisellä
lisääntymisellä kuin yksikkökustannusten kasvulla.
Hoitopaikkoina ovat useimmiten terveyskeskusten vuodeosastot, joiden
yksikkökustannukset ovat nousseet vähemmän kuin erikoissairaanhoidon
yksiköiden..
Sydän- ja verisuonitautien yhteiskunnallisia kustannuksia selvitettiin
osana kroonisten kansansairauksien ja niiden ehkäisyn taloudellisia
vaikutuksia käsittelevää tutkimushanketta, joka käynnistettiin
keväällä 1993. Laskelmat on tehty viiden vuoden välein
vuodesta 1972 lähtien.
Laskelmissa on huomioitu sekä välittömät hoitokustannukset
että välilliset tuotantomenetykset. Välittömistä
kustannuksista arvioitiin kolme tärkeintä ryhmää:
sairaala-, avo- ja lääkehoidon kustannukset. Välilliset
kustannukset aiheutuvat sairastuneen henkilön heikentyneestä
tuottavuudesta. Menetetyn työajan tuotannollisen arvon laskenta
perustuu palkkoihin.
Urpo Kiiskinen, KTL
(90) 474 4624
|
