|
Aivohalvausten ilmaantuvuus ja niiden aiheuttama kuolleisuus vähenivät
alle 75-vuotiailla 1980-luvulla. Tietokonetomografiatutkimukset ovat
saattaneet lisätä lievien aivohalvausten havaitsemista, ja
tämä ehkä selittää osan kuolleisuuden ilmaantuvuutta
suuremmasta vähenemisestä.
Aivohalvauksia ja kuolemia 25-74-vuotiailla on seurattu Kuopion ja
Pohjois-Karjalan lääneissä sekä Turun ja Loimaan
seudulla 1980-luvun alusta lähtien. Vuosina 1983-89 ilmaantui runsaat
8 000 aivohalvausta. Enemmän kuin kolme neljännestä oli
ensimmäisiä halvauksia ja noin neljännes johti kuolemaan.
Miehet saivat aivohalvauksen keskimäärin 3,5 vuotta nuorempina
kuin naiset. Suurin seitsemän vuoden ikäero oli lukinkalvon
alaisissa verenvuodoissa.
Aivohalvauksen ilmaantuvuus väheni kaikilla alueilla keskimäärin
12 prosenttia. Ilmaantuvuus oli suurempi Itä- kuin Länsi-Suomessa,
mutta alueiden välinen ero kaventui tarkastelujakson seitsemänä
vuotena. Kuolemaan johtamattomien aivohalvausten ilmaantuvuus väheni
miehillä prosentin vuodessa ja naisilla noin puolitoista prosenttia,
mutta uusintahalvausten määrä ei muuttunut. Alle 65-vuotiaiden
todennäköisyys saada aivohalvaus oli noin kaksinkertainen
miehillä naisiin verrattuna. Myös vanhempien miesten tilanne
oli naisia huonompi.
Suomessa on kansainvälisesti katsoen erityisen paljon lukinkalvon
alaisia verenvuotoja. Niiden ilmaantuvuus laski miehillä viidenneksen
ja naisilla neljänneksen. Aivoinfarktien ilmaantuvuus vähentyi
noin 15 prosenttia. Suurin osa aivohalvausten määrän
laskusta johtuikin
toisen palstan alkuun
|
|
aivoinfarktien vähentymisestä, niiden
ollessa huomattavasti yleisempiä kuin lukinkalvon alaiset verenvuodot.
Harvinaisimman aivohalvausten aiheuttajan, aivoverenvuotojen, ilmaantuvuus
kasvoi kolmanneksen.
Kuolleisuus väheni
Aivohalvausten aiheuttama kuolleisuus väheni noin viidenneksen
eli enemmän kuin ilmaantuvuus. Erityisen selvästi vähenivät
lukinkalvon alaiseen verenvuotoon liittyvät kuolemat. Tietokonetomografiatutkimusten
yleistyminen on voinut vaikuttaa ilmaantuvuuslukuihin. Vuonna 1983 tehtiin
tomografiatutkimus vajaalle viidennekselle potilaista, mutta 1989 jo
60 prosentille. Tomografian avulla saadaan aiempaa tarkempi tieto aivohalvauksen
syystä. Diagnoosien tarkentuminen saattaa selittää osan
sitä, miksi aivoverenvuotojen ilmaantuvuus kasvoi.
Mahdollisesti diagnoosimahdollisuuksien paraneminen on myös lisännyt
lievien aivohalvausten toteamista. Ilmaantuvuuden lasku voikin todellisuudessa
olla suurempi kuin tässä tutkimuksessa havaittu. Lievien tapausten
havaitseminen voisi selittää sitä, miksi kuolleisuus
vähentyi selvästi ilmaantuvuutta enemmän.
Aiheesta enemmän:
Cinzia Sarti: Epidemiology of stroke in the Finnish adult population:
The Finmonica stroke register. Incidence, mortality and case-fatality
rates of stroke and their trends from 1983 to 1989. Kansanterveyslaitoksen
julkaisuja A6/1994.
Cinzia Sarti, KTL
(90) 47 441
|
