Lisääntyikö nielun A-streptokokkien erytromysiiniresistenssi kaikkialla?

Lisääntyikö nielun A-streptokokkien erytromysiiniresistenssi kaikkialla?

Helena Seppälä ja Pentti Huovinen kirjoittivat Kansanterveys-lehden viime numerossa A-streptokokkien erytromysiiniresistenssistä. Yksi mielenkiintoinen asia koko valtakunnan tasolla näyttäisi olevan se, että nielusta ja märkänäytteistä eristettyjen kantojen resistenssissä olisi selvä ero: nielukannoissa resistenssi on lisääntynyt vuodesta 90 ja vuoden 94 jälkimmäisellä puoliskolla resistenttejä kantoja oli 18,2 %, märkänäytteissä resistenssi on laskenut 6,2 %:iin.

Todennäköisesti tilan puutteen vuoksi resistenssiä on Kansanterveys-lehdessä käsitelty koko maan lukujen valossa. Kuten ennenkin on todettu, A-streptokokin kaltaisen bakteerin kohdalla alueelliset erot resistenssissä saattavat olla suuria. Tämän vuoksi artikkelissa mainittu suositus siitä, että makrolidiryhmän lääkkeiden käytön A-streptokokki-infektioissa tulee aina perustua herkkyysmäärityksiin, tulisi tulkita alueellisesti. Pirkanmaalla A-streptokokin erytromysiiniresistenssi on viime vuosina vähentynyt jatkuvasti: vuonna 1991 ja 1992 kaikkien kantojen resistenssi oli n. 20 %, 1993 18 % ja viime vuonna 10 %. Nielukantojen osalta heinäkuusta 1994 helmikuuhun 1995 resistenssi oli 8,4 %, tutkittuja kantoja oli 245 kpl. Nämä luvut eivät edusta kaikkia alueemme terveyskeskuksia, sillä pikatestejä käyttäviltä paikoilta ei ole resistenssituloksia, mutta ne antanevat kuitenkin melko hyvän käsityksen tilanteesta. Koska eristettyjen kantojen määrä ei ole kovin suuri, pienetkin asiat saattavat muuttaa prosenttilukuja. Valtaosa em. resistenssistä johtui yhden kunnan näytteistä. Tässä kunnassa nielukantojen erytromysiiniresistenssi oli 16 % ja, koska mahdollisesti tästä syystä näytteitä oli otettu

toisen palstan alkuun

tavallista enemmän, tämä resistenssi painottaa kokonaislukuja turhan paljon. Monissa kunnissa resistenttejä kantoja ei todettu ollenkaan.

Penisilliini on luonnollisesti edelleen tonsilliitin ensisijainen hoito. Penisilliiniyliherkille on onneksi em. resistenssiongelmista huolimatta olemassa tehokkaita lääkkeitä, ensimmäisen polven kefalosporiinit. Niissä tilanteissa, joissa allergia- tai muista syistä kefalosporiineja ei voi käyttää, voidaan varmaan monilla alueilla paikallisen herkkyystilanteen mukaan käyttää jälleen turvallisesti makrolidiryhmän mikrobilääkkeitä. Ainakin Pirkanmaalla tilanne on nyt sellainen. Koska asiat saattavat jatkossa taas muuttua, resistenssitilannetta tulee seurata.

Risto Vuento, TAYS
Jukka Lumio, TAYS
(931) 2475 111

Alueellinen seuranta erittäin tärkeää

Kiitämme kollegoita Vuento ja Lumio kiinnostuksesta juttuamme kohtaan. On erittäin tärkeää, että alueellisesti ollaan tietoisia kulloinkin vallitsevasta resistenssitilanteesta. Kokemuksemme mukaan A-streptokokkien erytromysiiniresistenssi voi todellakin olla naapuriterveyskeskuksissa aivan eri luokkaa. Siksi pienelläkin alueella näytteiden ottaminen ja tutkiminen on tärkeää. Kuitenkin niillä alueilla, joilla ei ole tietoa resistenssitilanteesta, on edelleen oltava varuillaan erytromysiinille resistenttien kantojen suhteen.

Helena Seppälä
Pentti Huovinen, KTL
(921) 2519 255

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!