Polioepäily varusmiehellä

Polioepäily varusmiehellä

Joku viikko sitten halvausoireiseen tautiin sairastuneen varusmiehen laboratoriotutkimukset viittasivat polioon. Myöhemmät tutkimukset hänestä ja lähiympäristön henkilöistä eivät ole vahvistaneet epäilyjä.

Potilaan alaraajoissa oli aluksi ollut heikkoutta, pistelyä ja puutumista. Oireiden vuoksi häntä oli tarkkailtu varuskunnan sairaalassa ennen Keskussotilassairaalaan ja sieltä HYKSiin siirtämistä maaliskuun puolivälissä. Löydökset olivat symmetriset ja sopivat parhaiten Guillain-Barrén oireyhtymään.

KTL:n enteroviruslaboratoriossa tehdyissä tutkimuksissa potilaan selkäydinnestenäytteestä löydettiin korkea polio 3:een kohdistuva IgM-vasta-ainereaktio. Löydös oli spesifinen, sillä potilaalta ei löytynyt vastaavaa reaktiota polio 1:n eikä polio 2:n suhteen. Potilaan seerumista löydettiin myös korkea neutraloiva vasta-ainetaso. Virusspesifisten IgM luokan vasta-aineiden löytymistä selkäydinnestenäytteestä pidetään varsin spesifisenä osoituksena keskushermoston virusinfektiosta.

Kun aiemmin tutkittiin lukuisia halvausoireisiin sairastuneiden suomalaisten selkäydinnesteitä ei kohonneita arvoja havaittu. Sen sijaan suurin osa pakistanilaisista kliinisesti diagnostisoiduista poliohalvauspotilaista reagoi testissä vahvasti. Näin ollen polion mahdollisuutta ei voitu sulkea pois. Potilaasta saatiin uusi näyte, josta löydös toistui. Selkäydin-, nielu-, ja ulostenäytteet toimitettiin virusviljelyyn. Myös eräistä potilaan varusmiestovereista sekä hänen perhekontakteistaan saatiin näytteet virusviljelyä varten. Näistä ei ole saatu virusta kasvamaan.

toisen palstan alkuun

Potilas oli saanut asianmukaiset poliorokotukset. Koska kymmenen vuoden takainen polioepidemiamme osoitti, että tavanomaisesta poikkeava virus saattaa levitä rokotussuojasta huolimatta, oli tämäkin mahdollisuus otettava huomioon. Negatiiviset ulosteviljelytulokset potilaan kontakteista poistivat kuitenkin tämän mahdollisuuden. On myös mahdollista, että potilaan reaktiotapa on jollakin tavalla epätyypillinen ja se selittäisi näennäisen spesifiset löydökset.

Guillain-Barrén oireyhtymän tautimekanismiksi epäillään mikrobi-infektion provosoimaa immunologista reaktiivisuutta omille kudoksille. Potilaalta löytyi myös kohonneita IgG-vasta-aineita adeno- ja influenssaviruksille.

Tapauksen selvittelyä vaikeutti ulostenäytteen ottaminen varsin myöhään taudin kulkuun nähden. Jos kyseessä olisi ollut poliotartunta, olisi virusta ollut näytteenottohetkellä hyvin vähän jäljellä. Vähäinen virusmäärä hidastaa ja tekee virusviljelystä saatavan tuloksen epävarmaksi. Vaikka WHO:n asettama tavoite polion hävittämisestä on lähes toteutunut kehittyneissä maissa, on tärkeää ottaa viivyttelemättä uloste-, veri- ja selkäydinnestenäytteet, kun potilaan oireet viittaavat polion mahdollisuuteen. Tämä helpottaa merkittävästi tulosten arviointia ja saattaa vähentää tarvittavien jatkotutkimusten määrää.

Pauli Leinikki, KTL
Merja Roivainen, KTL
Mirja Stenvik, KTL
(90) 47 441

 


Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!