EU:n kehitysyhteistyö - haasteita Suomelle

EU:n kehitysyhteistyö - haasteita Suomelle

Euroopan Unioni käyttää kehitysyhteistyöhön noin kolme prosentia vuosibudjetistaan, kun maatalouteen menee 60 prosenttia. Maailman antamasta avusta alle kymmenesosa tulee EU:lta ja yhteistyötä tehdään yli sadan maan kanssa. Jäsenmaat kanavoivat keskimäärin 15 prosenttia antamastaan kehitysavusta EU:n kautta.

EU ei ole varsinainen mahti avunantajana - kuten esim. maailmanpankki - mutta sen jäsenmaat yhdessä voisivat olla: 40 prosenttia maailman avusta koostuu EU:n yhteisestä ja jäsenmaiden omasta kehitysavusta. Kehitysyhteistyön tehokkaampi koordinointi toisi käyttöön valtavan potentiaalin.

EU:n kehitysyhteistyön monimuotoisella ja varsin sekavalla keinovalikoimalla on taustansa siirtomaa-ajassa. Historialla selittyy myös sen vahva painottuneisuus ja sidoksisuus kauppapolitiikkaan. Kehitysyhteistyöllä edistetään EU-maiden vientiä ja tuetaan kehitysmaiden tuontia. Tosin jälkimmäinen ei ole onnistunut esim. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden suhteen,joiden osuus EU:n markkinoilla on vuosien myötä laskenut vain neljään prosenttiin.

Pääosa avusta elintarvikkeisiin ja hätäapuun

Suuri osa avusta kanavoituu elintarvikeavun ja humanitaarisen avun ohjelmien kautta. Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan suuntautuu runsas puolet perinteisestä avusta. Keski- ja Itä-Euroopan markkinatalouden edistämiseen kuluu tänä vuonna noin 10 miljardia markkaa. Kansalaisjärjestöjen kautta kanavoituu jopa kolmannes kaikesta avusta, koska ne toteuttavat suuren osan elintarvike- ja hätäavusta.

Keinoja on - ei tehoa

Tanskalainen arviointi on todennut EU:lla olevan joustava ja monipuolinen keinovalikoima, jota se kuitenkin käyttää tehottomasti. Keinot ja rahoitusjärjestelyt menevät usein ristiin. Ohjelmat muodostavat varsin mittavan sokkelon, jonka opettelu vie suomalaisilta vielä kauan. Kirjolla selittynee osittain myös se, että tilastotietoja EU:n harjoittamasta kehitysyhteistyöstä on uskomattoman vähän saatavilla.

Sosiaalisen kehityksen tukemisella (terveys, koulutus, vesihuolto, kulttuuri, julkinen hallinto) on EU:n kehitysyhteistyössä huomattavasti pienempi merkitys kuin Suomen toiminnassa. Viimeaikaisssa linjauksissa on kuitenkin painotettu sosiaalisen kehityksen merkitystä ja esimerkiksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille annettava tuki suuntautuu vuosi vuodelta enemmän sosiaalisektorille. Tukea on myös huomattavasti lisännyt ns. rakennesopeutustuen kohdentaminen sosiaalisektorille.

toisen palstan alkuun

Ei vain sairaaloita

EU käyttää noin viisi prosenttia varoistaan terveysalan kehitysyhteistyöhön, Suomi noin 12 prosenttia. Terveyssektorin merkitys ja sisältö vaihtelee melkoisesti ohjelmittain. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille suuntautuvasta avusta terveysalan tuki kasvoi kolminkertaiseksi vuosina 1990-1993. Samaan aikaan rakennesopeutustuen varat terveyssektorille kasvoivat lähes samansuuruiseksi kuin varsinainen apu. Myös tuen sisällössä on tapahtunut huomattava suunnanmuutos.

Sairaaloiden rakentamisesta on siirrytty terveydenhuollon kokonaisvaltaisten reformien tukemiseen (ydinsanoina perusterveydenhuolto, rahoituskysymykset, desentralisaatio). Tämä on alkanut merkitä asiantuntija-apua ministeriöiden toiminnan kehittämiseen sekä alueellisesti rajattujen projektien tukeen maan sisällä.

EU:lle tärkeitä kohteita ovat lääkehuolto, palvelujen rahoitus ja AIDS. Rahoituksen suhteen EU:n politiikka vaikuttaa selvästi erilaiselta kuin Maailmanpankin: komission virkamiehet suhtautuvat varsin varauksellisesti yksityistämiseen ja käyttäjämaksuihin.

Aasian ja Latinalaisen Amerikan yhteistyössä terveysalan osuus on huomattavasti vähäisempi kuin esimerkiksi Afrikassa. Intiassa, Bangladeshissa ja Filippiineillä, jotka ovat tärkeimpiä EU:n kohdemaita, terveyssektorin tuki suuntautuu voimakkaasti perhesuunnitteluun. Sama koskee Välimeren maita, joiden terveys- ja väestöohjelmien tavoittteena on ehkäistä muuttoliikettä pohjoiseen.

Terveysalan merkitys nousussa

EU:n kehitysyhteistyössä terveys- ja sosiaalialan merkitys on kasvussa. Selkeää, yhtenäistä politiikkaa ja strategioita ei kuitenkaan vielä ole. Politiikan luominen on välttämätöntä EU:n kehitysyhteistyövarojen käytön tehostamiseksi. Suomelta ja Ruotsilta, joilla on runsaasti kokemusta sosiaali- ja terveydenhuollon rakentamisessa, odotetaan vahvaa panostusta kehittämistyöhön.

Lisää aiheesta HEDECin tuoreessa julkaisussa:
EU:n kehitysyhteistyöstä terveys-, sosiaali- ja väestöaloilla
(tilaukset telefax 90- 7732 922, hinta 90 mk + toimituskulut 20 mk).

Anneli Milén, HEDEC/STAKES

(90) 3967 2042

 

 

 

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!