|
Terveydenhuollon alalla kansainvälisyys ei ole mitenkään
uutta. Hoidossa ja diagnostiikassa sovelletaan nopeasti uusia lääkkeitä
ja menetelmiä, joista vain pienenpieni osa on Suomessa kehitettyjä.
Lääketieteen tutkimuksessa kansainvälisyys on jatkuvasti
läsnäoleva realiteetti, joka taas vaikuttaa kysymyksenasetteluun
olemassaolevan tiedon pohjalta ja ulottuu tulosten hyödyntämiseen.
Tiedeyhteisö on aidosti kansainvälinen. Tutkijamme ovat saaneet
runsaasti koulutusta Suomen ulkopuolella, kansainvälisissä
kokouksissa käydään ahkerasti, julkaistaan kansainvälisissä
sarjoissa. Voimmeko olla tyytyväisiä: tällä rintamalla
on tehty tarpeeksi? Miksi tämä teemanumero ja pääkirjoitus?
Olisi onneton tilanne, jos vähintään nykyisellä
tasolla ei oltaisi. Mutta: tämä taso ei riitä enää
2000-luvulla. Kun katselee ympärilleen, huomaa pian, ettei suomalainen
tutkimus ole kovin tunnettua, että suomalaisiin tutkimusryhmiin
ei hakeuduta sankoin joukoin, että suomalainen tutkija tai laitos
tulee harvoin ensimmäisenä mieleen jonkin kysymyksen asiantuntijaa
etsittäessä. Edes monilla tavoin esimerkillistä terveydenhuoltoamme
ei tunneta laajalti niin, että siitä tultaisiin ottamaan oppia.
toisen palstan alkuun
|
|
Ongelmat on osittain huomattu ja alettu puhua rahoituksen
ohjaamisesta harvoille huippuosaamisen yksiköille. Hyvä, mutta
se ei riitä. Suomalaisen tiedeyhteisön pitää myös
myydä itseäään, miettiä miten saada vaikkapa
KTL rokotusten tai sydän- ja verisuonitautitutkimuksen eurooppalaiseksi
ja kansainväliseksi huippukeskukseksi, josta ensimmäisenä
tullaan kysymään neuvoa. Tarvitaan mittavia kansainvälisiä
tutkimushankkeita ja näkyvää näyttöä niiden
vetämisestä. Täällä on selvää jälkijättöisyyttä
kehitysmaiden yhteistyössä ja näiden näkökohtien
tuntemuksessa, mikä osaksi johtuu siirtomaakokemuksen puutteesta.
Toisaalta meillä on keskimääräistä enemmän
kokemusta Venäjän ja Baltian maiden yhteistyöstä.
Tämän vahvuuden käyttäminen ja kehitysmaakokemuksen
vahvistaminen ovat lähivuosien haasteita Suomen ja myös KTL:n
tutkimusstrategioille.
Meidän on myös opittava käyttämään asiantuntemustamme
ja erityisosaamistamme kansainvälisillä foorumeilla. EU:n
ja WHO:n terveys- ja tutkimuspolitiikkaan vaikuttaminen on keskeinen
keino edistää mielestämme tärkeiden näkökohtien
huomioonottamista ja väestön terveyttä maailmanlaajuisesti.
Samalla se vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa ja lisää
vaikutusmahdollisuuksiamme.
Pirjo H Mäkelä, KTL
(90) 47 441
|
