|
Euroopan tiedeyhteisö käy läpi voimakasta
muutosta. Kehityksellä on useita syitä. Länsi-Euroopan
tieteen taso on saavuttanut, ja eräillä aloilla ohittanut,
Yhdysvaltojen tason. Euroopan unioni panostaa voimakkaasti tutkimukseen.
Tutkimustyön luonne on muuttumassa. Pieni tutkijaryhmä pystyy
enää harvoin läpimurtoihin - niihin tarvitaan kriittisen
massan ylittäviä osaamiskeskuksia ja tutkijaverkkoja.
Tutkijayhteisön kiinnostuminen omasta mantereesta on ollut näkyvä
ilmiö myös Suomessa. ASLA ja NIH -apurahojen ansiosta kaksi
tutkijasukupolvea sai koulutuksensa Yhdysvalloissa ja lääketieteen
tutkimus nousi kansainväliselle tasolle. Nyt katseet ovat kääntymässä
Eurooppaan. Yhä useampi väitellyt nuori viettää
post-doc -vuotensa Saksassa, Ranskassa, Hollannissa tai Iso-Britanniassa
ja kokemukset ovat hyviä.
EU:n tutkimus- ja kehittämisohjelmilla on ollut tärkeä
osa Euroopan löytämisessä. Tutkijaverkkoja ("concerted
action") on arvosteltu rahoitusmuotona, koska suoran rahoituksen
määrä on ollut vähäistä. Panoksiin nähden
saavutukset ovat kuitenkin olleet erinomaisia. Tuloksena on ollut huippututkimusta
ja lisäksi Euroopan tiedeyhteisö on yhdentynyt. Pienelle Suomelle
kehitys on ollut ja tulee olemaan elintärkeää.
Suomalaisen tutkijayhteisön siteet muihin pohjoismaihin ovat
muuttuneet yllättävällä tavalla. Nuoret tutkijat
vierailevat muissa pohjoismaissa liian vähän ja verkostuminen
näyttää olevan helpompaa manner-Euroopan kuin skandinaavisten
kollegojen kanssa. Huippututkijoitamme on sen sijaan siirtynyt muihin
pohjoismaihin niin runsaasti, että puhutaan aivovuodosta. Jälkimmäistä
kehitystä on kuitenkin pidettävä voittopuolisesti myönteisenä.
Naapureidemme parempi taloustilanne takaa siirtyneille ihanteelliset
työolosuhteet ja pidemmällä aikavälillä tutkijaryhmien
välinen yhteistyö paranee pohjoismaiden välillä.
Tämän seurauksena myös monet nuoret tutkijat kiinnostuvat
pohjoismaista.
toisen palstan alkuun
|
|
Eurooppalainen tiedeyhteisö on järjestäytymässä
uudelleen. EU on ottamassa itselleen tehtäviä aikaisemmin
perustelluilta eurooppalaisilta tiedejärjestöiltä. European
Science Foundation ja monet muut järjestöt ovat kysymässä,
onko niillä tulevaisuutta yhdentyvässä Euroopassa. Ainakin
toistaiseksi niitä kuitenkin tarvitaan, mm. EU:n ulkopuolella olevien
maiden vaikutuskanavina.
Tutkimusyhteistyö lähialueiden kanssa muodostaa uuden haasteen
suomalaisille. Tämä yhteistyö on monesta syystä
tärkeää, vaikka ei aina helppoa. Tartuntataudit ja ympäristön
saastuminen ovat esimerkkejä ongelmista, jotka eivät tunne
rajoja. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan yhteistä tutkimusta. Meidän
tulee tukea ja auttaa naapurimaidemme lahjakkaita tutkijoita samalla
tavalla kuin meitä tuettiin menneinä vuosina, jolloin rakensimme
omaa järjestelmäämme.
Tutkimustyön tulosten raportointi muuttuu, mutta hitaasti. Tieteelliset
lehdet säilyvät tärkeimpänä raportointikanavana
sähköisen tiedonvälityksen kehittymisestä huolimatta.
Lehdet jakautuvat yhä selkeämmin kahteen ryhmään:
arvostettuihin peer review -sarjoihin ja sarjoihin, joiden merkitys
on marginaalinen. Konferenssit, työkokoukset ja henkilökohtaiset
yhteydet tulevat tärkeämmiksi, sillä tiedot ilmestyvät
lehdissä 6-18 kuukautta "myöhässä". Kehitys
lisää edelleen yhteistyön merkitystä: tärkeä
havainto kerrotaan ensimmäisenä parhaille yhteistyökumppaneille.
Kansainvälistyminen ja verkostuminen ovat suomalaisen tutkimuksen
elinehtoja. Itseriittoisuus ei ole kenellekään hyväksi,
mutta pienen ja voimavaroiltaan vähäisen maan tiedeyhteisölle
se merkitsisi itsemurhaa. Menestymme parhaiten tuomalla kansainväliseen
tutkimusyhteistyöhön oman erityisosaamisemme ja erityisvahvuutemme.
Käynnissä oleva muutos on etujemme mukainen, jos käytämme
sen tarjoamat mahdollisuudet hyväksemme.
Jussi Huttunen, KTL
(90) 47 441
|
