Suomi ja kansainvälinen terveyspolitiikka

Suomen panoksessa kansainväliseen terveysyhteistyöhön ovat painoaloja viime vuosikymmeninä olleet Maailman terveysjärjestö (WHO), terveysalan kehitysyhteistyö sekä lisäksi bilateraaliset hallitusten väliset sopimukset ja niihin nojautuva tiivis tutkimuslaitosyhteistyö. Eräillä erityisaloilla myös Euroopan neuvoston rooli on ollut tärkeä. Uutena ulottuvuutena on entistä suuremman painoarvon saanut EU. Sen terveystutkimusohjelmiin on voitu osallistua aiemminkin, mutta uutta on Maastrichtin artiklan 129 tuoma ehkäisevän terveyspolitiikan mandaatti, jonka ohjelmiin Suomella nyt jäsenenä on mahdollisuus vaikuttaa.

WHO ja YK-järjestelmä

WHO on ollut Suomelle ja pohjoismaille keskeinen viiteryhmä ja molemminpuolisen vuorovaikutuksen foorumi niin terveyspoliittisella kuin tieteellis-teknisellä tasolla. Erityisen hedelmällistä Suomen ja WHO:n yhteistyö oli 70- ja 80-luvuilla, jolloin WHO:n ja Suomen strategiset terveyspoliittiset linjaukset (ehkäisy- ja perusterveydenhuoltopainotteinen, integratiivinen ja sektoreiden välinen lähestymistapa) tukivat vahvasti toisiaan, ja myös Suomen kansallinen tutkimusosaaminen varsinkin epidemiologian alalla nousi arvoonsa.

Viime vuosina WHO on ollut ajoittain ankarankin kritiikin kohteena. Tämä on liittynyt ennen muuta pääjohtajan persoonaan ja rekrytointeihin. Näiden johdosta koko järjestöön, jonka toiminta valtaosin on YK-erityisjärjestöjen parhaasta päästä, on lyöty kielteistä leimaa.

Suomi pitää WHO:ta keskeisenä terveysalan asiantuntijaorganisaationa ja globaalisena terveysomatuntona, jonka toimintaa on kaiken tavoin tuettava ja jonka ongelmiin on löydettävä ratkaisut. Suomi pyrkii tähän omalta osaltaan toimiessamme järjestön hallintoneuvostossa 1994-97. WHO on ainoa hallitustenvälinen organisaatio, jolla on puhtaasti terveystavoitteinen tehtävä.

Toinen YK-järjestelmän keskeinen terveysalalla toimiva organisaatio on lastenavun rahasto UNICEF, joka Suomelle niinikään on tärkeä. Suomen ollessa parastaikaa myös UNICEF:n hallintoneuvostossa, missä mm. uudistetaan

toisen palstan alkuun

järjestön terveysstrategiaa, on tärkeää huolehtia tiiviistä WHO/UNICEF yhteistyöstä siten, että molempien järjestöjen vahvuuksia käytetään hyväksi.

Kehitysyhteistyö

Suomen kehitysyhteistyö sosiaali- ja terveysalalla oli 80-luvun loppupuolella mittavaa ja johdonmukaista. Vain Norja kansakuntana panosti tälle sektorille suuremman osuuden kehitysyhteistyöpanoksestaan. Leikkaukset ovat tällä kuten muilla kehitysyhteistyön aloilla olleet Suomessa erittäin rajut. On pyrittävä vaikuttamaan siihen, että kun taloustilanteen parantuminen sallii kehitysyhteistyöpanostuksen lisäämisen, sosiaali- ja terveyssektorit ja niihin läheisesti liittyvät strategisen tärkeät alat kuten naisten koulutus ja vesi- ja sanitaatio-ohjelmat nousisivat painoalueiksi.

Euroopan unioni

EU:n toiminnassa on terveysnäkökulmasta Suomen kannalta tärkeitä huomion kohteita. Tutkimusohjelmia uudistetaan ja laajennetaan. Toisaalta Maastrichtin artiklan 129 mukaiset ehkäisevän työn ohjelmat varmaan muotoutuvat yksittäisistä erityisohjelmista jonkinlaiseksi laajemmaksi toimintaohjelmaksi. EU:n rahoitusohjelmiin IVY- ja KIE-maihin - varsinkin PHARE- ja TACIS-ohjelmissa - sisältyy mahdollisuuksia, jotka myös Suomen lähialueiden terveysyhteistyössä kannattaa hyödyntää. EU:n kehitysyhteistyö tulee vaikuttamaan jäsenmaissa ja nähtäväksi jää, mitä tämä terveysalalla merkitsee.

Lopuksi

Elämme kiintoisaa ja haastavaa muutosten ja murrosten aikaa kansainvälisessä terveyspolitiikassa ja terveysalan tieteellis-teknisessä yhteistyössä. Suomella on tässä työssä kunniakkaat perusteet, ja niitä kykenemme varmasti vielä vahvistamaan.

Viime vuosina on aiheellisesti kannettu huolta siitä, että myös terveysalalla on käynnissä suhteellisten asemien uudelleenjärjestely, jossa kansainväliset rahoituslaitokset (Maailmanpankki ym.) nousevat keskeisiksi toimijoiksi kansainvälisten asiantuntijaorganisaatioiden sijasta. Suotavampaa olisi, että nämä eri organisaatiot saataisiin toimimaan paremmin yhdessä, päällekkäisyydet karsien ja toimintaansa koordinoiden.

Muodostuvat asetelmat millaisiksi tahansa, kannattaa muistaa, että vaikutusvaltaa on joka tapauksessa siellä missä on tietoa, tahtoa, osaamista ja toimeenpanokykyä. Siinä on ollut ja on edelleenkin Suomen vahvuus ja mahdollisuus.

Kimmo Leppo, STM
(90) 160 3803