|
Lymen borrelioosi leviää Ixodes-punkkien
tai niiden pienien nuoruusmuotojen välityksellä ja sen myöhäisvaiheeseen
voi liittyä vakavaa invalidisoitumista. Taudin hidas kehittyminen,
monioireisuus ja serovasteen epäluotettavuus erityisesti vaikeiden
tautimuotojen potilailla vaikeuttavat diagnosointia. Tehokkaalle ehkäisylle
olisi tämän taudin kohdalla tarvetta.
Punkkien hävittäminen, punkkien puremilta suojautuminen,
punkinpureman jälkeinen antibioottihoito sekä rokotukset auttaisivat
ehkäisemään tautia.
Voisi ajatella, että punkit hävitettäisiin hyönteismyrkyillä
tai polttamalla metsän aluskasvillisuus. Long Islandilla tehdyssä
tutkimuksessa polttamisella ei saatu vaikutusta borrelia-tartuntariskiin.
Punkinpuremalta suojautumisen tehosta joko vaatetuksen tai hyttyskarkotteen
avulla ei ole vielä selvää osoitusta.
Rokote jo kliinisissä kokeissa
Punkinpureman jälkeisen antibiootin tarve lienee lääkärin
suuri ongelma borrelia-alueella. Hoitotutkimuksessa, jossa seurattiin
Lymen borrelioosin kehittymistä 387 punkinpureman jälkeen
todettiin, että plaseboryhmän infektioriski 1.2 prosenttia
ei eronnut merkittävästi antibioottihoidon saaneen ryhmän
nolla riskistä. Rutiininomaista antibioottihoitoa punkinpureman
jälkeen ei suositeltu. Laskennallinen kustannushyötyanalyysitutkimus
päätyi suosittamaan punkinpureman hoitoa, jos tartunnan todennäköisyys
on 0.036 tai suurempi.
toisen palstan alkuun
|
|
Tämä ei vielä onnistu Suomessa, koska
punkkien infektoitumistiedot eivät ole kattavia.
Rokotteilla, joissa antigeenina on Borrelia-spirokeetan ulkokalvon
proteiineja, saadaan koehenkilöille aikaan hyvä vaste. Serovasteen
infektiolta suojaavasta vaikutuksesta on toistaiseksi tietoa vain eläinkokeista.
Ihmisille tarkoitetut rokotteet ovat vielä kliinisissä kokeissa.
Eläimille tarkoitettuja rokotteita on kokeiltu ja hyväksytty
käyttöön USA:ssa.
Lymen borrelioosia sairastavista potilaista punkinpurema on vain pienellä
osalla. Punkinpureman rutiininomaista antibioottihoitoa ei edelleenkään
suositella.
Taudin sairastavuuden rajoittamisessa oleellinen tekijä on lääkärikunnan
valppaus oireiden ja löydösten tunnistamisessa.
Kirjallisuutta
Vartiovaara I, Living with Lyme. Lancet, 1995;345:842-4
Shapiro ED, Gerber MA, Holabird NE et al. A controlled trial of antimicrobial
prophylaxis for Lyme disease after deer-tick bites. N Enl J Med 1992;327:1771-3
Kaija Hartiala, TYKS, lastenklinikka
(921) 261 1611
|
