|
Euroopan unionissa kemikaaleja koskevat säädökset
annetaan Euroopan yhteisön (EY) asetuksina ja direktiiveinä.
Euroopan yhteisön kemikaalivalvonnan, tosin jo useasti muutettu
ydin on edelleen 1967 annettu EY:n direktiivi (67/548/ETY). EY:n kemikaalivalvonnan
tavoite on riskien yksityiskohtainen arviointi ja tehokkaiden tapojen
luominen kemikaaleista aiheutuvien vaarojen ehkäisemiseksi.
Suomi on omaksunut vapaaehtoisesti EY:n kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmän
jo 1970-luvun loppuvuosina. Virallisesti Suomi omaksui EY:n kemikaalilainsäädännön
kesällä 1993 ja on tällä hetkellä ensimmäisiä
yhteisön jäsenmaita, joka on toteuttanut kaikki EY:n kemikaaleja
koskevat säädökset.
Riskit arvioitava
EY:n kemikaaleja koskeva lainsäädäntö on yhtenäinen
kokonaisuus, jonka säädökset määräävät
kemikaaleja koskevan tiedon keräämisestä, kemikaalien
luokituksesta ja merkitsemisestä, riskien arvioinnista sekä
riskien hallinnasta.
EY:n lainsäädännössä on omat säännöksensä
vaarallisille aineille ja niistä muodostuville seoksille eli valmisteille.
Vaaralliset aineet jaetaan uusiin ja jo oleviin aineisiin. Kaikki Euroopan
markkinoille tulevat uudet aineet tulee tutkia ennen kuin ne voidaan
luovuttaa yhteisön markkinoille. Myös olemassa olevia, noin
100 100 kappaletta, arvioidaan systemaattisesti. Tavoite on estää
sellaisten terveydelle tai ympäristölle vaarallisten aineiden
markkinoille pääsy, joiden aiheuttamia vaaroja ei voi hallita.
EY:n kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä on
erittäin kattava. Se sisältää kemikaalien palo-
ja räjähdysvaarallisuuden sekä terveys- ja ympäristövaarojen
luokittelun.
toisen palstan alkuun
|
|
Terveysvaaroissa otetaan huomioon mm. kemikaalien
aiheuttama yliherkkyys, syöpävaarallisuus, perimävaarallisuus
ja vaarallisuus lisääntymiselle.
Kattavuutta
Riskien hallinnasta esimerkkinä on EY:n direktiivi, joka säätelee
kemikaalien markkinointia ja käyttöä. EY on rajoittanut
kemikaalien käyttöä jo 20 vuotta. Aluksi se perustui
yksittäisiin aineisiin ja vahinkoihin. Viimeisimmät EY:n kemikaaleja
koskevat rajoitukset ovat hyvin kattavia. Ne kohdistuvat mm. nikkelin
käyttöön sekä syöpää ja perimän
muutoksia aiheuttavien ja lisääntymiselle vaarallisten kemikaalien
vähittäismyynnin kieltämiseen.
EY:ssä on valmisteilla biosidi-valmisteita koskevan direktiivi,
jonka mukaisesti kaikki biosidejä sisältävät valmisteet,
kuten puunsuoja-aineet, desinfektioaineet, säilöntäaineet
sekä veden käsittelykemikaalit on hyväksyttävä
ennen niiden käyttöönottoa. Myös torjunta-aineiden
riskien arviointia tehostetaan.
EY:n kemikaalivalvonta on hyvin kattavaa. Valvonta on nykyisin niin
vaativaa, että se voidaan toteuttaa vain jäsenvaltioiden ja
komission yhteistyönä siten, että komissio ohjaa jäsenvaltioiden
välistä tehtäväjakoa. Turvallisuustason noustua
valvonta on muuttunut yhä raskaammaksi ja byrokraattisemmaksi.
Se on myös jäsenmaille sekä yrityksille kalliimpaa. On
epäilty, että vain suuret monikansalliset yritykset selviytyvät
uusista vaatimuksista. EY:n säädösten valmistelukin on
tullut entistä vaativammaksi, se edellyttää yhä
useammin valtioiden tutkimuslaitosten edustajien osallistumista asiantuntijakokouksiin.
Näiden täytyy tuntea oman erikoisalansa lisäksi EY:n
kemikaalilainsäädäntöä sekä kemikaalien
luokituksen ja riskiarvioinnin perusteita.
Juha Pyötsiä, STM
(90) 160 3922
|