|
hmisten ja eläinten yhteiset taudit eli zoonoosit
ovat olleet viime aikoina yleisen mielenkiinnon kohteena sekä lehdistössä
että asiantuntijoiden kesken. Ensisijaisesti syynä on ollut
salmonella, jonka pulpahtaminen näin väkevästi yleiseen
tietouteen johtuu paljolti maamme EU-neuvotteluissa saamasta poikkeuksesta.
Suomessa saadaan ylläpitää salmonellan kansallinen valvontaohjelma.
Ohjelman voimaantultua se merkitsi myös EU:n ja Suomen välisessä
kaupassa reunaehtoja, joita kaikki osapuolet eivät kaupan vapauteen
vedoten ole hyväksyneet. Edellä mainitun ohella kiinnostusta
salmonellaan ovat lisänneet epidemiat, joissa idut ovat aiheuttaneet
ihmisten sairastumisia sekä eläinrehujen aiheuttama salmonellan
leviäminen kymmenille maatiloille.
Zoonooseista salmonella on erinomainen esimerkki siitä, kuinka
lääketiede ja eläinlääketiede ovat toisistaan
riippuvaisia. Siksi yhteistyö on ehdottoman tarpeellista ja sen
on oltava hedelmällistä. Elintarvikkeiden turvallisuutta ei
voida taata eikä tutkia panostamisella pelkästään
jomman kumman osapuolen asiaan.
Ihmisten ja eläinten yhteisissä taudeissa ei läheskään
aina ymmärretä tai haluta ymmärtää mikrobien
suurta merkitystä silloin, kun elintarvikkeisiin liittyviä
terveydellisiä riskejä arvioidaan. Elintarvikkeiden kuluttajilla
on hyvin erilainen käsitys kuin asiantuntijoilla. Yleinen käsitys
on, että merkittävin elintarvikkeiden välittämä
vaara on säteilyttäminen. Tämän
toisen palstan alkuun
|
|
jälkeen tulevat elintarvikkeiden lisäaineet,
tuotannossa käytettävä bioteknologia, torjunta-ainejäämät,
kuljetusten viivästymisestä johtuvat laatu- ja turvallisuusvaarat,
pakkausteknologiavirheet sekä viimeisenä mikrobien aiheuttama
saastuminen.
Asiantuntijat, jotka kehittävät erilaisia ratkaisuja riskinarviointiin
voidakseen verrata erilaisia tekijöitä toisiinsa mahdollisimman
puolueettomasti, ovat useissa yhteyksissä selvästi todenneet,
että mikrobit aiheuttavat ehdottomasti suurimman elintarvikkeiden
aiheuttaman terveysvaaran. Yleinen käsitys ja asiantuntijakäsitys
ovatkin useissa yhteyksissä keskenään hyvin ristiriitaiset.
Asiantuntijoiden riskilista on usein käänteinen yleisen mielipiteen
kanssa.
Elintarvikkeiden välityksellä tapahtuvista sairastumisista
on meillä Suomessa verrattain pitkäaikaista tietoa. Myös
se osoittaa mikrobien tai niiden toksiinien olevan epidemioissa ehdottomasti
tärkein tekijä. Epidemioita selvitettäessä ja syitä
kartoitettaessa mikrobit on pidettävä aina päällimmäisenä
muitakaan unohtamatta. Eri ammattikuntien saumaton yhteistyö on
oleellista ja erittäin tärkeätä. Ilman lääkärien
apua ja vihjeitä ei elintarvikevalvonta pysty takaamaan elintarvikkeiden
turvallisuutta. Reviiriajattelu on mennyttä aikaa. Asiantuntijoiden
ja kuluttajajärjestöjen yhteistyöllä pystytään
parhaiten takaamaan kuluttajalle turvallinen ja terveellinen elintarvike.
Jorma Hirn,
Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos
|
