|
Mielipiteet aikuistyypin diabeteksen seulonnan tarpeesta eroavat.
Ilmeistä kuitenkin on, ettei koko väestön aikuistyypin
diabetesseulonta ole tarkoituksenmukaista, vaan painopiste tulisi olla
riskiryhmissä.
Aikuistyypin diabeteksen seulonnassa voidaan tähdätä
aikaisempaan tai myöhempään ehkäisyyn. Aikaisemmassa
voidaan seuloa riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä ja sokeriaineenvaihdunnan
varhaisia muutoksia, joihin pystytään vaikuttamaan. Myöhemmässä
pyritään oireettoman taudin toteamiseen.
Riskiryhmät
Selkeä aikuistyypin diabetes voidaan diagnosoida toistuvasti
koholla olevan paastoverensokerin tai poikkeavan sokerirasituskokeen
perusteella. Tällä hetkellä ei ole yksiselitteisesti
osoitettu, että taudin varhainen toteaminen ja oireettoman aikuistyypin
diabeteksen varhaishoito vähentäisi sairastavuutta ja kuolleisuutta.
Amerikkalainen DCCT-tutkimus nuoruusiän diabeteksesta kuitenkin
osoitti varsin selvästi, että hyvä hoitotasapaino vähentää
merkittävästi liitännäissairauksien riskiä.
Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö tämä
pitäisi paikkaansa myös aikuistyypin diabeteksen kohdalla.
Taudin varhainen toteaminen lienee perusteltua aikuistyypinkin diabeteksessa
ja oireettomien diabeetikoiden löytyminen voi johtaa diabeteksen
komplikaatioiden ja sitä kautta kuolleisuuden vähenemiseen.
Tänä päivänä vaikuttaa siltä, että
aikuistyypin diabeteksen varhaisehkäisy olisi mahdollista. Kohderyhmänä
olisivat lähinnä diabeteksen riskiryhmiin kuuluvat. Useassa
tutkimuksessa on osoitettu, että tiettyjä aineenvaihdunnallisia
ja muita markereita seuraamalla voidaan riskiryhmissä ennakoida
aikuistyypin diabeteksen puhkeamista.
Suomen Diabetesliiton aikuistyypin diabeteksen hoitosuosituksen
perusteella aikuistyypin diabeteksen seulonnan kohderyhmät olisivat:
aikuistyypin diabeetikon lähisukulaiset; henkilöt, joilla
on todettu glukoosiaineenvaihdunnan häiriö; naiset, joilla
on ollut raskaudenaikainen diabetes; vyötärölihavat;
verenpainepotilaat; potilaat, joilla on hypertriglyseridemia ja/tai
pieni HDL-kolesterolipitoisuus sekä hyperurikemiapotilaat.
toisen palstan alkuun
|
|
Aikuistyypin diabeetikoiden perheenjäsenet
ovat suurin ja tärkein riskiryhmä. On arvioitu, että
yli 40 prosenttia aikuistyypin diabeetikon lapsista sairastuu samantyyppiseen
diabetekseen ennen 80. ikävuotta. Vaikka aikuistyypin diabeteksen
geneettinen tutkimus etenee kovaa vauhtia, ei toistaiseksi pystytä
geneettiseen tai immunologiseen riskiryhmien seulontaan, vaan tavanomaisia
laboratoriotutkimuksia tarvitaan diabeteksen esiasteiden tunnistamiseen.
Parhaiten tunnistettavissa oleva esiaste on heikentynyt sokerinsietokyky
eli IGT.
Seulontamenetelmät
Satunnaisia verensokerimäärityksiä ei voida suositella,
vaan veren/plasman glukoosin määrittämistä paastotilassa.
Paastoverensokeri ei kuitenkaan sovellu aikuistyypin diabeteksen esiasteiden
kuten IGT:n seurantaan. Tähän tarvitaan oraalinen glukoositoleranssi-testi
(OGGT), jossa käytetään 75 g glukoosia liuotettuna veteen.
IGT voidaan diagnostisoida paastoverensokerin ja kahden tunnin sokeriarvon
perusteella. Ongelma on, että heikentynyt sokerinsietokyky OGTT:n
avulla määritettynä saattaa vaihdella melko paljon. Tiedetään
kuitenkin, että myös ohimenevä heikentynyt sokerinsietokyky
on aikuistyypin diabeteksen riskitekijä.
Heikentynyt sokerinsietokyky
Heikentynyt sokerinsietokyky on kiistaton ja parhaiten kuvattu aikuistyypin
diabeteksen esiaste. Kuitenkaan kaikille IGT-potilaille ei välttämättä
kehity aikuistyypin diabetesta. Heikentyneen sokerinsietokyvyn luonnollinen
kulku tunnetaan nykyään melko hyvin. Viidessä vuodessa
noin kolmannes IGT-potilaista kehittää diabeteksen, kolmasosalla
glukoosiaineenvaihdunnan häiriö pysyy ennallaan ja kolmasosa
palaa normoglykemiaan. Interventiotutkimusten tulokset kuitenkin vaihtelevat
eikä ole todella vakuuttavaa näyttöä siitä,
että hoitamalla näitä ihmisiä vaikutettaisiin diabeteksen
esiintyvyyteen. Viitteellistä näyttöä on kuitenkin,
että tehostettu liikunta- ja ruokavalioihoito estää 30-50
prosentilla diabetekseen sairastumisen.
Johan Eriksson,
Timo Valle, KTL
(90) 47 441
|
