|
Lisääntynyt tieto ihmisen perimän rakenteesta ja
uudet DNAtutkimuksen menetelmät ovat edistäneet geenitutkimusta
nopeasti. Samalla on kiinnostuttu monitekijäisistä taudeista,
joihin useat geenit ja erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat.
Sydän ja verisuonitaudeille altistavia geenejä on todennäköisesti
useita. Niiden löytäminen tuo paljon uutta tietoa tautien
synnystä ja niiden ehkäisystä, esimerkiksi eri verenpainelääkkeiden
vaikutuksen vaihteleminen yksilökohtaisesti. Jos verenpainetaudille
löydettäisiin selvä riskigeeni, voitaisiin selvittää,
ovatko tämän geenimuodon kantajat erityisen herkkiä tai
resistenttejä tietylle lääkkeelle tai elämäntapamuutokselle.
On todennäköistä, että tietyt geenimuodot altistavat
paitsi taudille myös sen komplikaatioille. Näissä tapauksissa
potilasryhmittäinen seulonta olisi erityisen hyödyllistä
potilaan ennustetta ja taudin vaikeusastetta arvioitaessa.
Epäselvä periytyvyys
Monitekijäisissä taudeissa perinnöllinen osuus niiden
synnyssä ei läheskään aina ole selvä. Etenkin
yksilötasolla on vaikeaa erotella syitä ja seurauksia. Geeni,
jolla näyttää väestötasolla olevan merkitseviä
vaikutuksia tautiriskiin, ei välttämättä lisää
yksilön riskiä tai tietyissä perheissä.
Geenin riskimuoto saattaa tarvita toisen geenin riskimuodon ja/tai
jonkin ulkoisen tekijän. Yksilöllä voi myös olla
suojaavia geenejä tai elämäntapoja, jotka vähentävät
riskiä. Monitekijäisten tautien syntyyn vaikuttavien geenien
riskimuotoja on monella, joka ei tautia saa. Taudille altistavan geenimuodon
haitallisuuden vaikutusmekanismi on tunnettava hyvin ennen kuin siitä
voidaan vetää esimerkiksi seulontaan motivoivia johtopäätöksiä.
Seulonnan hyödyllisyys
Sydän ja verisuonitautien seulonta on hyödyllistä muutamassa
yhden geenin aiheuttamassa taudissa. Yhden geenin aiheuttamia tauteja,
joihin liittyy selvästi kohonnut riski sairastua sydän ja
verisuonitautiin on useita. Niistä suurin osa on niin harvinaisia,
että seulonta kannattaa vain jo todetun geenin kantajan perheenjäsenille.
LDLreseptorin mutaatioista aiheutuva familiaalinen hyperkolesterolemia
ja hyytymistekijä V:n pistemutaatiosta johtuva laskimoveritulppaalttius
ovat tärkeimpiä tauteja, joiden geenivirhe tunnetaan ja joiden
jonkinasteista seulontaa harrastetaan Suomessa. Verisuonioireet ovat
vakavin, jopa henkeä uhkaava oire Marfanin oireyhtymässä,
joka onkin esimerkki periytyvästä oireyhtymästä,
jonka geenivirheen selvittäminen on lisännyt yleisemminkin
tietoja verisuonten heikkoudesta.
toisen palstan alkuun
|
|
Hyperkolesterolemia
Familiaalinen hyperkolesterolemiassa puolet tai kaikki LDLreseptoreista
toimivat huonosti tai ei lainkaan. Tautigeeniä kantavien on osoitettu
sairastuvan muita useammin valtimonkovetustautiin. Molemmat perityt
geenit viallisina saaneilla, onkin huimaavasti kohonnut riski ja usein
he sairastuvat jo lapsina valtimonkovetustaudin komplikaatioihin. Tämän
geenin tällaiset homotsygootit ovat hyvin harvinaisia. Tautigeenin
kantajia, joiden toinen geeni on viallinen ja kuitenkin reilusti kohonneet
LDLkolesteroliarvot on väestössämme arvioitu olevan 1/500.
Seulontaa geenimutaatioiden toteamiseksi tehdään lähinnä
jo diagnosoitujen potilaiden perheissä sekä tiettyjen kriteerien
omaavien potilaiden parissa uusien perheiden löytämiseksi.
Hyytymistekijä V
Lundin yliopiston tutkijat löysivät äskettäin
hyytymistekijä V:n (FV) geenistä pistemutaation, joka lisää
tulppaumataipumusta. Mutaatio on paljon yleisempi kuin aiemmin tunnetut
hyytymisketjun geenien mutaatiot ja selittää suuren osan aiemmin
selittämättömistä laskimoveritulpista. Mutaation
yleisyyden ruotsalaisessa väestössä on esitetty olevan
25 prosenttia ja laskimoveritulppapotilailla jopa 40 prosenttia. Mutaation
yleisyys suomalaisessa väestössä on pari prosenttia,
joten sillä on todennäköisesti kliinistä merkitystä
myös täällä. Tämän geenin seulontaa tehdään
KTL:n lisäksi ainakin SPR:n Veripalvelussa sekä HYKS:ssa.
Mutaation vaikutus valtimotauteihin on vielä paljolti epäselvä.
Marfan
Marfanin oireyhtymä aiheutuu autosomissa vallitsevasti periytyvä
yhden sidekudosproteiinia (fibrilliiniä) koodittavan geenin virheestä.
Sen aiemmin tärkeimmät kuolinsyyt olivat aortan repeämät
ja läppäviat. Virheellisen geenin yleisyys on noin 1/10 000,
Suomessa Marfanperheitä on tiedossa noin 350. Geenin mutaatiot
vaihtelevat perheestä toiseen, joten väestöseulonta ei
kannata, mutta perheissä on ehdottoman tärkeää tunnistaa
potilaat. Jos vaaralliset komplikaatiot saadaan ajoissa hoidetuiksi,
Marfanpotilaat voivat elää täysipainoista elämää.
KTL:ssa etsitään suomalaisväestön riskigeenejä
mm. vaikealle verenpainetaudille, perheittäin esiintyvälle
kombinoidulle hyperlipidemialle sekä valtimonkovetustaudille. Aluksi
keskitytään kandidaattigeenien analyysiin, jossa käydään
läpi taudin syntymekanismin kannalta tärkeimpiä valkuaisia
koodaavia geenejä. Alkamassa ovat jo myös laajat, koko perimän
kattavat geenimerkkianalyysit kansainvälisesti ainutlaatuisissa
potilas ja perheaineistoissa.
Markus Perola, KTL
(90) 47 441
|
