|
Irtosolunäyttein tehty kohdunkaulan syövän seulonta
on todistanut tehonsa Suomessa. Syöpään sairastuneiden
määrä on vähentynyt joukkotarkastusten alkuvaiheesta
neljännekseen. Silti jotkut kunnat ovat pyrkineet lopettamaan joukkotarkastuksia
säästösyihin vedoten. Perusteluksi on esitetty löydösten
vähenemistä ja kustannus-hyötysuhteen heikkenemistä.
Maailmanlaajuisesti kohdunkaulan syöpä on pahin työikäisiä
naisia tappava tauti. Erityisen suuri ongelma on kehitysmaissa, esimerkiksi
Kolumbiassa, Brasiliassa, Intiassa ja monissa Afrikan maissa.
Invasiiviseksi edennyt kohdunkaulan syöpä on ennusteeltaan
edelleen hyvin huono, kehittyneissä maissa havaittu kuolleisuuden
väheneminen johtuu ennen kaikkea varhaisemmasta diagnoosista. Kohdunkaulan
syövän riskitekijät ovat pääasiassa: varhain
aloitetut yhdynnät, partnerien suuri lukumäärä,
infektiotaudit, monisynnyttäjyys, hygieniatekijät, tupakointi
ja immunosupressiiviset tekijät. Riskitekijänä sosiaaliluokka
on edelleen merkitsevä: suurin riski on Suomessakin alimmassa sosiaaliluokassa
ja pienin ylimmässä sosiaaliluokassa.
PAPA-näytteistä kiistellään yhä
Vaikka ensihavainnosta, että kohdunkaulan syöpä voidaan
löytää emättimen irtosoluista, on kulunut jo noin
70 vuotta, menetelmän todellisesta arvosta keskustellaan edelleen.
Ongelmina on pidetty joissakin amerikkalaisissa laboratorioissa havaittuja
runsaita vääriä negatiivisia tuloksia, joukkotarkastusten
ottovälin vakiintumattomuutta ja vaihdevuosien jälkeisiä
virheitä näytteenotossa.
PAPA-näytteen tehon todistaminen on ongelmallista, koska prospektiivista
satunnaistettua tutkimusta ei ole tehty. Parhaina todisteina pidetään
pohjoismaista vertailua. Islannissa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa
on kutsuttu 1960-1970-luvuilta lähtien väestöpohjaisiin
joukkotarkastuksiin. Norjassa taas näytteiden ottaminen on ollut
vapaehtoista, ja vain viidelle prosentille on järjestetty Suomen
kaltainen joukkotarkastus.
Norjassa ei vähennystä
toisen palstan alkuun
|
|
Kuolleisuus kohdunkaulan syöpään
lähti vähenemään nopeasti ja voimakkaasti kaikissa
muissa Pohjoismaissa paitsi Norjassa. Siellä vapaehtoisten näytteiden
määrä oli kyllä suuri, mutta tehoa syövän
vähenemiseen sillä ei ollut. Suurin muutos on tapahtunut juuri
Suomessa. Harvat tapausverrokkitutkimukset ja matemaattiset mallit ovat
olleet hyvin epätyydyttäviä, joten pohjoismaisen vertailun
tulosta pidetään parhaana todisteena.
Suomen PAPA-joukkotarkastusten onnistuminen perustuu oikeaan irtosolunäytteen
ottotekniikkaan, hyvään sytologiseen koulutukseen, onnistuneeseen
jatkotutkimukseen ja hoitoon. Voimmeko sitten tärvellä hyvän
järjestelmän? Aivan varmasti.
Mikäli ammattitaitoisesta näytteen otosta ja sytologisen
laboratorion laadunvarmistuksesta ei huolehdita, tulokset alkavat heiketä.
Myöskään vapaaehtoiset irtosolunäytteet eivät
korreloi syövän riskin ja syöpäkuolleisuuden vähenemiseen
samalla tavoin kuin joukkotarkastusnäytteet. Tämä johtuu
ennen kaikkea valikoitumisesta ja näytteiden kasaantumisesta henkilöille,
joiden syöpäriski on tavallista pienempi. Sen vuoksi joukkotarkastustyyppistä
järjestelmää ei koskaan voida korvata vapaehtoisin näyttein,
kuten Norjankin esimerkki osoittaa.
Joukkotarkastusta on syytä jatkaa
Kohdunkaulan syöpä etenee esiasteittensa kautta syöväksi
5-15 vuodessa. Syövän riskitekijät eivät ole poistuneet
yhteiskunnastamme, pikemminkin päinvastoin.
Joukkotarkastusjärjestelmän kunnossa pitäminen on osa
terveydenhuollon kulttuuria. Teho perustuu väestön hyväksymiseen
ja aktiiviseen osallistumiseen. Jos järjestelmä romutetaan,
uusi aloitus ja koulutus vievät vuosia. Koska syövän
esiasteiden määrä on pysynyt suurena, joukkotarkastusten
lopettaminen voisi aiheuttaa täsmälleen Norjan kaltaisen muutoksen:
syövän ilmaantuvuus kasvaa ja syöpäkuolleisuus lisääntyy.
Kohdunkaulan syövän joukkotarkastuksista ei ole varaa luopua
lähitulevaisuudessa.
Seppo Saarikoski, KYS
(971) 173 311
|
