|
KTL tutki talvella 1990/1991 Helsingissä päiväkotilasten
ilmansaastealtistuksia. Haluttiin selvittää erityisesti liikenteen
vaikutusta altistumiseen sekä altistumisen ja hengityselinsairauksien
yhteyksiä. Tupakointi ja kaasuliedet eivät selittäneet
kaikkea.
Otos oli yhteensä 247 lasta neljästä esikaupunkialueen
ja neljästä keskustan päiväkodista. Kunkin lapsen
häkäaltistumista mitattiin 35 kertaa n. 22 tuntia kerrallaan
jatkuvatoimisilla mittareilla, joita lapset kantoivat mukanaan. Lisäksi
selvitettiin kyselyin kodin ulko- ja sisäympäristön riskitekijöitä
sekä lapsen käyttämiä kulkuvälineitä.
Lapsen häkäaltistukseen vaikuttaviksi tekijöiksi oletettiin
ulkoilman laatua, katuliikennettä, tupakointia ja kaasuliesiä.
Kaasuliesiä on Helsingissä vain keskikaupungilla, ja tutkimusvuosina
niissä poltettiin vielä keinotekoista kaupunkikaasua. Tänään
Helsingissä käytetään maakaasua, joten päästötkin
ovat muuttuneet. Kaasuliesi osoittautui tärkeimmäksi häkäaltistuksen
syyksi. Tällaisissa kodeissa asuvat lapset altistuivat keskimäärin
kaksi kertaa korkeammille häkäpitoisuuksille kuin sähköliesikodeissa
asuvat. Jopa terveydelle vaarallisia häkäaltistuksia esiintyi
joinakin öinä.
Tupakointi altisti
Toiseksi eniten lapsen häkäaltistusta lisäsi vanhemman
tupakointi; keskimäärin yli puolitoistakertaiseksi tupakoimattomien
vanhempien lapseen verrattuna.
Liikkuminen katuliikenteessä aiheutti korkeitakin altistuspiikkejä,
mutta vaikutti vain vähän lapsen
toisen palstan alkuun
|
|
keskimääräiseen altistukseen. Autolla
ja bussilla päiväkotiin tulleet lapset altistuivat enimmillään
lyhytaikaisesti lähes kaksinkertaisesti verrattuna kävellen
tai polkupyörällä päiväkotiin vietyihin lapsiin.
Ulkoilma ei ratkaise
Ulkoilman laadulla ei näyttänyt olevan vaikutusta lasten
häkäaltistuksiin. Esikaupunkialueilla asuvien lasten häkäaltistusten
frekvenssijakauma oli aivan sama kuin keskikaupungilla asuvien.
Kun eri sosiaaliryhmien lasten häkäaltistumista verrataan
vanhempien (ensisijaisesti isän) koulutustason mukaan, erot ovat
selvät. Akateemisten ja opistokoulutuksen saaneiden vanhempien
lapsilla häkäaltistukset olivat keskimäärin pienemmät
kuin ammattikoulutuksen saaneiden tai kouluttamattomien vanhempien lapsilla
(keskialtistukset olivat 1-2 mg/m3).
Eniten altistuivat ammattikoulun käyneiden vanhempien lapset,
vähiten opistotason koulutuksen saaneiden vanhempien lapset. Ero
oli jokseenkin yhtä suuri kuin kotona tupakoivien ja tupakoimattomien
vanhempien lasten altistusero.
Tupakointi kotona vaihteli sosiaaliryhmien välillä 14 prosentista
(opistokoulutus) 32 prosenttiin. Kaasuliesiäkin oli vähiten
opistotason koulutuksen saaneiden vanhempien kodeissa (5 %), muiden
ryhmien väliset erot ovat pienet (19-24 %). Kuitenkin tupakointi
ja kaasuliedet yhdessäkin näyttävät voivan selittää
vain kolmasosan tai puolet eri sosiaaliryhmien lasten häkäaltistuseroista
- loppu on toistaiseksi vailla selitystä.
Matti Jantunen, KTL
(971) 201 211
|
