|
Infektiotautien alueella tutkijoiden lähestymistapa on perinteisesti
biologinen: ihmisen ulkopuolinen virus, bakteeri tai muu mikrobi, sen
tartunta ja mahdollinen immuniteetti ratkaisevat taudin syntymisen.
Tämä ajattelu ei ole jättänyt paljon sijaa sosiaalisten
tekijöiden tarkastelulle, semminkään kun taudin hoito
ja ehkäisy nykyisin useimmiten perustuu spesifisiin, taudinaiheuttajamikrobiin
kohdistuviin toimiin.
Todellisuus ei toki ole näin yksioikoinen. Tiedämme, että
yhteiskunnan voimavarojen käyttäminen jätehuollon, syöpäläisten
torjunnan, vesi- ja elintarvikehygienian saattamiseksi nykyiselle tasolle
on olennaisesti vähentänyt vakavien epidemioiden riskiä.
Tällä hetkellä infektiotautitutkimuksemme huomio kohdistuu
erityisesti
- riskikäyttäytymiseen ja sen sosiologiaan: prostituutioon,
suonensisäisiin huumeisiin, tupakointiin (keuhkokuume, bronkiitti),
alkoholismiin (keuhkokuume)
- laitoshoitoon (vanhusten keuhkokuume; ripulitaudit) ja
- lasten päivähoitojärjestelyihin (hengitystieinfektiot
ja ripulitaudit).
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna vakavien infektiotautien liittyminen
köyhyyteen ja alikehitykseen on silmäänpistävää.
Tämä koskee sekä pikkulasten henkeäuhkaavia ripulitauteja
ja keuhkokuumetta että kaikkien ikäryhmien tuberkuloosia.
Vaikka köyhät maat sijaitsevat enimmäkseen lämpimissä
maissa, ei näitä tauteja voi todellakaan pitää ilmastosta
johtuvina. Köyhyyden vaikutus vastasyntyneisyyskauden kuolevuuteen
(josta valtaosa johtuu infektioista) näkyy saman maan sisälläkin
- esimerkiksi Intiassa kymmenkertaisina kuolevuuseroina tuloluokasta
riippuen.
Vaikka näiden yhteyksien olemassaolo tiedetään, on
yllättävän vähän tietoa siitä, mitkä
vaikutusmekanismit ovat ja millä tavoin köyhyys
toisen palstan alkuun
|
|
lisää näitä tauteja ja/tai niiden
vakavuutta. Elintaso, ravitsemustila, yleisen hygienian heikkous, tietämättömyys
ovat vastauksia joita saa, jos asiaa kysyy. Tutkimusperäistä
tietoa näiden tueksi on vähän. Eihän meilläkään
todella tiedetä, miksi tuberkuloosikuolleisuus on jatkuvasti alentunut
vuosisadan alusta asti, vaikka lääkkeet ja rokotukset ovat
tulleet kuvaan vasta puoli vuosisataa myöhemmin.
Olisiko syytä tutkia?
Pelkkä epidemiologisen yhteyden osoittaminen ei luultavasti olisi
kovin hyödyllistä. Syvällisempi tutkimus voisi puolestaan
tuoda aivan uutta tietoa kyseisten tautien syntymekanismeista, ja sen
kautta luoda mahdollisuuksia uusien ehkäisykeinojen löytämiselle.
Sellaisia tarvitaan: näköpiirissä on mikrobilääkkeiden
hyödyllisyyden väheneminen bakteerien lääkeresistenssin
myötä ja rokotukset voivat kohdistua taudinaiheuttajista vain
pieneen osaan.
Mitä pitäisi tutkia ja miten?
Vaikea kysymys, kun alueella vallitsee todellinen puute perustiedoistakin.
Siksi joudutaan varmaan ensin tekemään huolellista epidemiologista
tutkimusta epäiltyjen yhteyksien varmistamiseksi. Millaiset olot
edistävät tartunnan leviämistä tai kolonisaation
muuttumista aktiiviseksi taudiksi? Mitkä vaikuttavat elimistön
puolustusreaktioihin, niitä vahvistaen tai heikentäen? Mitkä
olosuhteet edistävät tartunnan leviämistä tai kolonisaation
muuttumista aktiiviseksi taudiksi? Infektioiden matemaattinen mallitus
on lupaava ja vasta hyvin vähän käytetty keino uusien
syy-yhteyksien löytämiseksi. Suomessa ei ehkä voida tutkia,
miksi absoluuttinen köyhyys lisää lapsikuolleisuutta,
mutta meillä on erinomaiset mahdollisuudet yhdistää eri
alojen asiantuntemus ja tutkimuskokemus uudesta näkökulmasta
meillä yleisten lasten ja vanhusten infektioiden tutkimukseen.
Pirjo Mäkelä, KTL
(90) 47 441
|
