Millainen lapsuus - sellainen aikuisuus

Aikuisten sosioekonomiset kuolleisuus- ja sairastavuuserot ovat selkeitä lähes kaikkialla Euroopassa. Lapsuuden huonot elinolot, riittämätön ravinto tai heikko terveydentila ovat tekijöitä, joiden on olettu olevan yhteydessä terveydentilaan myös aikuisena.

Eri lehtien palstoilla todettiin 1980-luvulla varsin usein, että Suomessa ovat maailman terveimmät lapset ja sairaimmat aikuiset. Imeväiskuolleisuus tai lasten kuolleisuus oli tuolloin Suomessa eurooppalaisittainkin varsin pientä, toisaalta etenkin miesten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin oli yksi suurimpia läntisessä Euroopassa. Asiantilaa hämmästeltiin ja ihmeteltiin.

Tietyn hetken aikuisten ja saman ajankohdan lasten kuolleisuuden syyt saattavat kuitenkin olla varsin erilaisia. Ne miehet, jotka 1970-luvulla kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin, olivat lapsia 50 vuotta aikaisemmin eli 1920-luvulla. Tuolloin lasten sairastavuus ja kuolleisuus olivat Suomessa varsin korkealla tasolla muuhun Eurooppaan verrattuna. Lapsuuden sairaudet ja aikuisiän kuolleisuus näyttävät siis liittyvän voimakkaasti toisiinsa.

Suurten ikäluokkien lapsuus

Tällä hetkellä 50 vuotispäiviään viettää vuonna 1945 syntyneiden ikäluokka. Mikäli tässä ikäluokassa lapsuuden terveydentila on yhteydessä aikuisuuden terveydentilaan, on tärkeää tietää, mitä 1940-luvun lopussa tapahtui. Suomessa oli noihin aikoihin selviä sosioekonomisia eroja väestön terveydentilassa ja yleensäkin elinoloissa. Lapin, Oulun ja Kuopion lääneissä imeväiskuolleisuus oli 1950-luvun alussa yli 40 promillea, kun vastaava luku Turun- ja Porin tai Uudenmaan läänissä oli selvästi alle 30.

Vielä 1950-luvun lopussa Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa syntyneet olivat aikuisena keskimäärin lyhyempiä kuin Etelä-Suomessa syntyneet. Nykyisten 50-vuotiaiden lapsuudenaikaiset elinolot olivat varsin erilaiset eri väestöryhmissä ja tämä voi vaikuttaa aikuisiän sosioekonomisiin kuolleisuus- ja sairastavuuseroihin. Aiemmat tutkimustulokset viittaavat siihen, että tällainen yhteys olisi.

Kuinka elinolot vaikuttavat?

Useat tutkijat ovat esittäneet, että erityisesti imeväis- ja sikiöajan olot ovat tärkeitä myöhemmälle terveydentilalle. On myös oletettu, että kasvuiän puutteellinen ravinto ja lapsuuden virusinfektiot ovat yhteydessä myöhempään

toisen palstan alkuun

terveydentilaan. Erityistä huomiota on kiinnitetty sepelvaltimotaudin kehittymiseen. Huonot kasvuolot näkyisivät aikuisena esimerkiksi korkeana verenpaineena tai epäedullisina rasvatasoina. Suomessa saadut tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue verenpaine- tai lipiditaso-olettamuksia.

Miten lapsuudenaikaiset elinolot heijastuvat terveyteen aikuisena, on epäselvää. Toisaalta kuolleisuuden ohella myös aikuisiän sairastavuus näyttäisi olevan tavalla tai toisella yhteydessä lapsuuden aikaisiin elinoloihin.

Lasten ja nuorten terveydentila on 1990-luvun Suomessa erinomainen. Imeväiskuolleisuusluvut ovat todella alhaiset. Myös väestöryhmien väliset erot ovat pienet. Toisaalta eroja on. Vähäinen äidin koulutus näkyi keskimääräistä korkeampana imeväiskuolleisuutena Suomessa vielä 1980-luvun lopussakin.

Lapsuus on paljon muuta kuin kovia terveysnumeroita, kuolemia tai kroonisia sairauksia. Lapsuudessa tarvitaan turvallisuutta, hyviä käyttäytymismalleja ja myönteisiä kokemuksia. Näissä asioissa tuskin päästään täyteen tasa-arvoon koskaan, mutta unohtaa niitä ei sovi, silloin kun terveystutkimusta tehdään.

Taulukko 1. Imeväiskuolleisuus äidin ammatin ja koulutuksen mukaan Suomessa 1983-89.

Lähde: Notkola V, Savela S: Infant mortality and still births. Teoksessa Valkonen T, Martelin T, Rimpelä A, Notkola V, Savela S: Socio-economic mortality differences in Finland 1981-90. Tilastokeskus. Väestö 1991:1.

Veijo Notkola, Helsingin yliopisto, sosiologian laitos