Mielenterveyden häiriöt, etenkin psykoosit, kasautuvat alimpaan sosiaaliryhmään. Erilaisia selitysmalleja tähän ilmiöön on esitetty, mutta lopullista selitystä ei ole vielä pystytty esittämään. Eri maissa psykiatristen epidemiologisten tutkimusten yhdenmukaisimpia tuloksia on mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyden ja sosioekonomisen aseman välinen käänteinen yhteys. Mielenterveyden häiriöt, etenkin psykoosit, kasautuvat alimpaan sosiaaliryhmään. Kaikkien mielenterveyden häiriöiden kohdalla ero alimman ja ylimmän sosiaaliryhmän välillä on lähes kaksinkertainen, mutta psykoosien kohdalla lähes nelinkertainen. Neuroosien kohdalla ero on selvästi pienempi, eikä se ole pelkoneuroosien kohdalla edes tilastollisesti merkitsevä. Samanlainen yhteys todettiin myös sosioekonomisen aseman ja monien koettujen tai itseilmaistujen häiriöindikaattorien välillä; Mini-Suomi-tutkimuksessa näitä olivat mm. koettu psyykkinen oireisuus, itseilmaistun mielenterveyden häiriön esiintyvyys ja koettu mielenterveyspalvelujen tarve. Tällaista prevalenssitutkimuksissa todettavaa yhteyttä voidaan periaatteessa selittää monella tavalla: 1. Sosiaalinen vähäosaisuus aiheuttaa mielenterveyshäiriöitä tai ainakin edesauttaa niiden puhkeamista (ns. sosiaalisen aiheuttamisen hypoteesi): useissa tutkimuksissa on todettu, että alemmissa sosiaaliryhmissä esiintyy enemmän kielteisiä elämäntapahtumia kuin ylemmissä ryhmissä. toisen palstan alkuun | | 2. Mielenterveyden häiriöihin sairastuvat eivät pysty hankkimaan samanalaista sosiaalista asemaa kuin persoonallisuuden rakenteeltaan vahvemmat yksilöt (ns. sosiaalisen valikoitumisen hypoteesi): ainakin psykoosiin sairastuneilla on todettu sosiaaliryhmän useammin laskeneen kuin nousseen suhteessa isän sosiaaliryhmään. 3. Todettu yhteys on yksinomaan mielenterveyshäiriön seurausta; sairastumisen jälkeen tapahtuu sosiaalista vajoamista. 4. Alimpaan sosiaaliryhmään kuuluvien mielenterveyshäiriöt paranevat huonommin ja kroonistuvat helpommin kuin muiden ryhmien häiriöt; tämä voisi johtua joko siitä, että alimman sosiaaliryhmän häiriöt ovat vaikealaatuisempia kuin muiden tai siitä, että niitä hoidetaan huonommin tai jätetään useammin kokonaan hoitamatta kuin muiden ryhmien häiriöitä. Jälkimmäinen selitys ei ole Suomessa todennäköinen ainakaan psykoosien hoidossa. Mitään edellä mainituista selitysvaihtoehdoista ei ole toistaiseksi pystytty osoittamaan ehdottomasti oikeaksi tai kokonaan vääräksi. Yhteenvetona voitaneen arvioida, että kaikilla hypoteeseilla voi olla merkitystä. Taulukko:
Eri mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys (5) sosiaaliryhmän mukaan Mini-Suomi-terveystutkimuksessa; sosiaaliryhmä määritelty ammattiaseman, koulutuksen ja tulotason perusteella Ville Lehtinen, Stakes
(921) 250 1570
|
