Verenkiertoelinten sairaudet ovat yleisimpiä vähän koulutetuilla ja ammattitaidottomilla työntekijöillä ja vastaavasti harvinaisimpia pisimpään koulutetuilla ja ylemmillä toimihenkilöillä. Eniten tiedetään sepelvaltimotaudin väestöryhmittäisistä eroista. Tunnettujen vaaratekijöiden arvioidaan selittävän eroista vain osan. Väestöryhmien väliset suhteelliset erot eivät ole supistuneet, vaikka sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt. Parhaillaan etsitäänkin näiden erojen uusia syitä. Vilkas mielenkiinto kohdistuu psykososiaalisten tekijöiden ohella lapsuuden elinoloihin ja jopa sikiöaikaiseen kasvuun. Erojen supistaminen edellyttää sekä määrätietoista terveyspoliittista otetta että uutta tutkimusta. Verenkiertoelinten sairauksista tunnetaan parhaiten valtimonkovettumataudin yleisimmän seurauksen, sepelvaltimotaudin, vaihtelu sosiaaliryhmittäin, koska se heijastuu suoraan kuolleisuuteen ja sitä on tutkittu eniten. Aikaisemmin sepelvaltimotautia pidettiin aiheellisesti "johtajantautina", se oli siis yleisin ylimmissä sosiaaliryhmissä. Nykyisin alemmissa sosiaaliryhmissä, vähän koulutettujen ja ammattitaidottomien työntekijöiden kuolleisuus sepelvaltimotautiin ja aivovaltimotautiin on suurempi kuin muiden ja vastaavasti pienin pisimpään koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden. Nämä erot pätevät keski-ikäisiin, iäkkäiden erot ovat pienempiä. Kuolleisuuserojen lisäksi samansuuntaisia eroja on sepelvaltimotaudin ilmaantuvuudessa ja sairastuneiden ennusteessa. Myös verenkiertoelinten tautien esiintyvyys vaihtelee sosiaaliryhmittäin. Sepelvaltimotaudin vaaratekijöiden vaihtelu keski-iässä vastaa sairastuvuuden vaihtelua: ns. klassiset vaaratekijät tupakointi, kohonnut kolesteroli ja verenpaine ovat yleisempiä lyhyemmän koulutuksen saaneilla kuin pidempään koulutetuilla, pienituloisilla kuin suurempituloisilla. Iäkkäillä miehillä erot ovat pienemmät, mikä ilmeisesti johtuu valikoivasta kuolleisuudesta. Vaikka sairastuvuus sepelvaltimotautiin on jyrkästi pienentynyt 1970-luvulta alkaen, ovat suhteelliset kuolleisuuserot sosioekonomisten ryhmien välillä alue-erojen tavoin säilyneet ennallaan. Väestöryhmien välisten erojen suuruutta tutkittaessa koko väestö on jaettu usein 4-5 luokkaan. Näin arvioiden kuolleisuustilastoista ilmenevät erot ovat olleet keski-iässä ääriryhmien välillä 2,2 (naiset) - 2,3 (miehet) -kertaiset. Eräissä väestön seurantatutkimuksissa erot ovat vaihdelleet välillä 1,3 - 3,2. Selvitettäessä useamman sosiaalisen taustatekijän yhteistä vaikutusta suhteelliset erot on todettu edellistä suuremmiksi. Uusia syitä eroihinSekä Kelan että KTL:n väestötutkimuksissa on arvioitu, että sosioekonomisten ryhmien väliset erot sepelvaltimotautiin sairastumisessa tai kuolleisuudessa johtuvat osaksi tunnetuista vaaratekijöistä. Tällöin on otettu huomioon elintavoista riippuvat klassiset vaaratekijät, joiden muuttamisen pitäisi vähentää sairastumisen riskiä kaikissa sosiaaliryhmissä. Erojen taustalla on kuitenkin ilmeisesti myös muita syitä.toisen palstan alkuun | | Vilkkaasti on etsitty sellaisia biologisia ja sosiaalisia syytekijöitä, jotka voisivat aiheuttaa sosioekonomisten ryhmien välisen vaihtelun. Varsinaisista sosiaalisista tekijöistä on 1970-luvun lopulta saakka tutkittu olettamusta, jonka mukaan lapsuuden elinolot vaikuttaisivat ratkaisevasti sairastumiseen myös aikuisena. Suomessakin on saatu tätä tukevia tuloksia. Suomalaisten alue-erojen tarkastelussa syntymäalueella näyttää olevan itsenäinen vaikutus myöhempään kuolleisuuteen. Tämän voi tulkita tukevan käsitystä lapsuuden elinolojen merkityksestä. Mahdollisia syytekijöitä on etsitty myös sikiöajan kasvun ja lapsuusajan kasvun eroista. Selitystä sosioekonomisten ryhmien terveyseroihin on haettu myös työstä, sen kuormittavuudesta, ammattiasemasta ja työttömyydestä. Psykososiaalisista tekijöistä selvitetään mm. sosiaalisten verkostojen antaman tuen merkitystä, elämänmuutosten vaikutuksia sekä psyykkisten tekijöiden merkitystä sairauksien syntyyn ja sosioekonomisten erojen taustalla. Keski-iän sepelvaltimotautisairastuvuuden kannalta on ilmeisesti merkitystä jo niillä lapsuuden, nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden elinoloilla ja muilla tekijöillä, jotka vaikuttavat ihmisen elinoloihin ja elintapoihin myös aikuisena. Itsenäinen vaikutus on myös aikuisuuden elinoloilla ja elintavoilla, joihin jokaisen omat myöhemmät valinnat vaikuttavat. Kaikki nämä tekijät muuttuvat hitaasti ja vaikuttavat sosioekonomisiin eroihin. Vaikutettava eniten tarvitseviinSuomessa sepelvaltimotautiin ja aivovaltimotautiin sairastumisen vaara on parin vuosikymmenen aikana huomattavasti pienentynyt, mutta väestöryhmien väliset suhteelliset erot eivät ole supistuneet. Olisikin onnistuttava vaikuttamaan eniten niiden sosiaaliryhmien elintapoihin, joissa riski on muita suurempi. Tämä edellyttää tutkimusta, kehitystyötä ja tietoista terveyspoliittista otetta.Jo sairastuneiden toimintakyky ja elämänennuste vaihtelee sosiaaliryhmittäin. Tästäkin syystä pitää huolehtia hoidon ja kuntoutuksen mahdollisimman tasaisesta saavutettavuudesta. Sekä lamaan että taloudelliseen nousuun liittyy tekijöitä, jotka saattavat lisätä verenkiertoelinten sairauksien vaaraa. Näköpiirissä on myös uhkatekijöitä, jotka saattavat edelleen heikentää suurimmassa sairastumisvaarassa olevien terveyttä. Väestöryhmien väliset suhteelliset erot saattavat lähivuosina supistumisen sijasta jopa kasvaa. Sekä edistyminen verenkiertoelinten sairauksien vähentämisessä että väestöryhmien välisten erojen supistamisessa edellyttää terveyttä edistävien ja ehkäisevien toimien ulottumista kaikkiin ryhmiin. Myös palvelujen saatavuutta ja tarpeenmukaista käyttöä olisi edistettävä. Taulukko:
Koulutus ja verenkiertoelinten sairauksien (kliininen diagnoosi) esiintyvyys (%) 30-64-vuotiailla miehillä 1970-luvun lopussa Mini-Suomi -terveystutkimuksessa Koulutusryhmien väliset erot lienevät edelleen samansuuntaiset. Arpo Aromaa, KTL ja KELA, tutkimus- ja kehitysyksikkö
(90) 4744 770 |
