|
Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat demokratiassa yhteiskuntapolitiikan
keskeisiä arvoja ja tavoitteita. Terveys on asa-alue, jossa väestöryhmien
kesken on tunnistettu merkittävää eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden
vähentäminen edellyttää panostamista huonoimmassa
asemassa olevien terveyden parantamiseen.
Terveyden parissa työskenteleville tässä ei periaatteessa
ole mitään uutta. Terveydenhuollon etiikka on aina edellyttänyt,
että hoitoa annetaan kaikille, ja erityisesti sitä eniten
tarvitseville, riippumatta henkilön asemasta tai maksukyvystä.
Ehkäisevässä työssä on aina panostettu suuren
riskin ryhmiin.
Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelma nosti terveyden tasa-arvon
keskeiseksi tavoitteekseen. Ohjelman päähaasteena on kehittyneiden
ja kehitysmaiden välinen valtava ero terveydessä. Köyhyyden
ja tietämättömyyden kasautuminen estää suuren
osan maailman väestöä saavuttamasta sitä terveyttä,
jonka maailman aineelliset ja henkiset voimavarat mahdollistaisivat.
Ohjelmassa korostetaan kuitenkin myös maiden sisäisiä,
ennen muuta sosioekonomisia eroja.
Suomessa on paneuduttu terveyden eriarvoisuuteen tutkimuksen keinoin.
Eriarvoisuus on nähty kansallisena haasteena ja Suomen
toisen palstan alkuun
|
|
Akatemia on rakentanut tutkimusohjelman sen pohjalta.
Väestöryhmittäisestä kuolleisuuserojen tarkastelusta
alkanut tutkimus on laajentunut nopeasti ja tietämys kasvanut.
Samalla on voitu havaita, ettei viime aikoina ole onnistuttu tavoitteessa
vähentää väestöryhmittäisiä terveyseroja.
Tutkimuksella onkin vielä paljon tehtävää. Monipuolinen
kuvailu ja analyysi, syysuhteiden ja vaikutusmahdollisuuksien osoittaminen
sekä toimintaa ohjaavien indikaattorien kehittäminen ovat
tärkeitä haasteita.
Kansainvälisestä vertailusta voidaan havaita, että
mitä suurempi maan yhteiskunnallinen eriarvoisuus on, sitä
jyrkempiä eroja nähdään myös terveysindikaattoreissa
eri sosiaaliryhmien välillä, ääriesimerkkeinä
Skandinavian maat ja Etelä-Afrikan musta ja valkoinen väestö.
Sosiaaliryhmittäiset terveyserot osoittavat yhteiskunnallisen eriarvoisuuden.
Erot pohjautuvat väestöryhmien aineellisten ja henkisten voimavarojen
eroihin. Vahvistamalla huonossa asemassa olevan väestön terveyttä
ylläpitäviä ja edistäviä voimavaroja edistetään
parhaiten terveyden tasa-arvoa. Tätä ongelmakenttää
pohtiessa tuntuu hyvin ajankohtaiselta Virchovin 150 vuotta sitten esittämä
teesi politiikan ja lääketieteen ykseydestä.
Tapani Melkas, STM
|
