Väkivallan ehkäisyä viestien

Väkivallan ehkäisyä viestien

Kroonisten sairauksien riskitekijöiden ehkäisyssä käytettyjä viestintämenetelmiä voidaan periaatteessa käyttää myös muiden terveysongelmien vähentämiseksi. Yhdysvalloissa on kokeiltu roolimallien ja vapaaehtoisten "terveysvaikuttajien" käyttöä HIV:n ehkäisyssä vaikeasti tavoitettavien väestöryhmien keskuudessa. Parhaillaan Kolumbiassa on menossa tutkimus, jossa sovelletaan samoja joukkoviestinnän periaatteita väkivaltaisen käyttäytymisen vähentämiseen.

Pohjois-Karjala -projektin keskeisiä viestintämenetelmiä olivat roolimallien käyttö televisio-ohjelmissa ja vapaaehtoisten ''terveysvaikuttajien" hyödyntäminen katsojia rohkaistaessa yrittämään roolimallien muutoksia. Taustalla oli sosiaalipsykologisiin teorioihin perustuva terveyskäyttäytymisen muutoksen malli.

Yksi keskeisistä ajatuksista oli, että asennemuutokset ja taitojen omaksuminen vaikuttavat terveyskäyttäytymisen muuttumiseen, ja että terveysvaaroista kertomisella ei sellaisenaan juuri ole vaikutusta käyttäytymiseen. Toinen tärkeä teoreettinen lähtökohta oli, että roolimallien esimerkillä on paljon keskeisempi merkitys havaintoihin perustuvassa oppimisessa kuin autoritaarisilla neuvoilla. Tätä roolimalleihin perustuvaa muutosprosessia voidaan parhaiten vauhdittaa konkreettisilla kuvauksilla ihmisten asennemuutoksista tai taitojen oppimisesta. Tositapahtumien kuvauksiin perustuva journalismi arvioitiinkin parhaaksi mallioppimisen menetelmäksi.

Toinen keskeinen ajatus oli, että roolimalleiksi omassa sosiaalisessa yhteisössään tehdyt "tavalliset ihmiset" ovat tehokkaampia vaikuttajia kuin terveysneuvontaa antavat ammattilaiset. Lisäksi arvioitiin, että lainsäädäntö (tupakan hintapolitiikka) ja ympäristötekijät (erilaisten tuotteiden saatavuus) ovat tärkeitä käyttäytymistä ohjaavia tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa tiedotuksella ja ruohonjuuritason toimin.

Roolimalleja HIV:n ehkäisyyn

Näiden periaatteiden käyttökelpoisuutta testattiin USA:ssa tutkimuksessa, jossa pyrittiin ehkäisemään HIV:n leviämistä. Kohderyhmänä olivat erilaiset vaikeasti tavoitettavat henkilöt, kuten suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja heidän sukupuolipartnerinsa, prostituoidut, katunuoret ja ei-julkisesti homoseksuaalit miehet.

Sarjakuvien muodossa esitettyjen roolimallien avulla pyrittiin vaikuttamaan asenteisiin ja käyttäytymiseen. Vapaaehtoisista tukihenkilöistä koottiin verkosto, joka kokemusten mukaan onnistui tavoittamaan suuren osan kohteena olleista ryhmistä. Tutkimuksen valmistelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin Suomen "Terveyden Avaimet" -televisiosarjan ja Pohjois-Karjala -projektin kokoaman terveysvaikuttajaverkon kokemuksia.

Viestintään perustuva roolimallien käyttö ja vapaaehtoisverkko sekä kondomien jakaminen on osoittautunut tehokkaaksi yhteisötason HIV-ehkäisyssä. Epäsuositut kulttuurivähemmistöt, joilla on suuri HIV-infektion vaara, eivät kuitenkaan ole Yhdysvaltain kansanterveystyössä

toisen palstan alkuun

erityisessä suosiossa ja ehkäisyohjelmia on vaikea jatkaa. Esimerkiksi Dallasissa jouduttiin osa HIV-ehkäisyohjelmaa lopettamaan poliittisten paineiden vuoksi. Moraaliin vedoten pidettiin ohjelmassa kuvatun seksuaalikäyttäytymisen esittämistä sopimattomana.

Väkivaltaa ehkäistään kavereiden avulla

Pohjois-Karjala -projektissa ja HIV-ehkäisytutkimuksissa käytettyjä käyttäytymistieteellisiä menetelmiä on periaatteessa mahdollista soveltaa myös väkivallan ehkäisyyn. Houstonissa Teksasissa tehdyssä tutkimuksessa käytettiin samanlaista ikätoverivaikuttajien verkkoa kuin Pohjois-Karjalan nuorisoprojektissa 1980-luvulla. Ohjelman avulla pystyttiin vähentämään jonkin verran teini-ikäisten koululaisten väkivaltaista käyttäytymistä.

Calin kaupungissa Kolumbiassa, jossa murhien määrä on maailman korkein, on käynnistetty kokeiluohjelma väkivaltaisen käyttäytymisen vähentämiseksi. Tutkimusta varten luodaan epidemiologinen seurantajärjestelmä ja tehdään säännöllisiä väestötutkimuksia. Tutkimukset ja seuranta toteutetaan Calin lisäksi vertailualueella ja lisäksi kerätään valtakunnallista tietoa, jotta muutoksia kokeilualueella voidaan arvioida. Calissa pyritään tehostamaan intensiivisesti poliisi- ja oikeuslaitoksen toimintaa ja muuttamaan väestön ristiriitojen ratkaisukeinoasenteita.

Väkivallan ehkäisyohjelma liitetään muihin meneillään oleviin ja suunniteltuihin ohjelmiin, joiden tavoitteena on muiden terveysriskien vähentäminen. Ohjelmalla pyritään myös sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden vähentämiseen, sillä krooniset sairaudet ovat Kolumbiassa väkivaltakuolemien ohella keskeisimpiä kuolinsyitä. Myös huumeiden käytön ehkäisyssä sekä tupakoinnin lopettamisen ja ruokavaliomuutosten kannustamisessa käytetty viestintä pohjautuu myönteisten roolimallien esittämiseen ja tukihenkilöverkoston toimintaan. Viestintämenetelmät on räätälöity sellaiseen terveyden edistämisohjelmaan sopivaksi, jossa pyritään vaikuttamaan useisiin erilaisiin ongelmiin yhtenäisellä tiedotuksella.

Viitteet:

McAlister A. Population behavior change: A theory-base approach. Journal of Public Health Policy, 1991;12:345-361.

McAlister A. Behavioral Journalism: Beyond the marketing model for health communication. Am J Public Health, in press.

O'Reilly KR, Higgins DL. AIDS community demonstration projects for HIV prevention among hard-to-reach groups. Public Health Reports 1991;106:714-720.

Pulley L, McAlister A, Kay L et al. Prevention campaigns for hard-to-reach populations at risk for HIV infection: Theory and implementation. Health Education Quarterly, in press.

Alfred McAlister, University of Texas


Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!