Alkoholihaitat - kansanterveydellinen ongelma

Tilastoimattoman kulutuksen arvioidaan olevan noin neljännes, korkeintaan kolmannes, tilastoidusta kulutuksesta. Asukasta kohden laskettuna tilastoimaton kulutus on lähes kaksi litraa. Siten alkoholin kokonaiskulutus vuonna 1995 oli todellisuudessa arviolta 8,5 litraa absoluuttialkoholia henkilöä kohti.

EU:n jäsenyyden myötä verovapaan alkoholin tuonti, rajakaupan kasvu ja kilpailun kiristyminen aiheuttavat paineita alentaa alkoholiveroa. Talouden elpyminen, mahdolliset veronalennukset sekä saatavuuden helpottuminen aiheuttavat kulutukseen kasvupaineita.

Alkoholin käytöstä aiheutuvat haitat väestössä riippuvat ensisijaisesti kulutustasosta. Nykyiselläänkin alkoholihaitat ovat huomattava kansantaloudellinen ja -terveydellinen ongelma. Siten kulutuksen nousu merkitsee sekä akuuttien että kroonisten alkoholihaittojen ja alkoholin suurkuluttajien määrän lisääntymistä. Tästä aiheutuu yhteiskunnalle sosiaalisia ja taloudellisia rasitteita.

Vuonna 1995 voimaan astuneen alkoholilain myötä alkoholipoliittinen päätöksentekojärjestelmä hajautettiin ja vastuu kuuluu nyt entistä selvemmin sosiaali- ja terveysministeriölle. Sen alaisiin virastoihin ja laitoksiin on siirretty biolääketieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen alkoholitutkimus, alkoholiolojen seuranta, haittatiedotus ja muu terveyskasvatus. Biolääketieteellinen tutkimus siirtyi 1.5.1996 alkaen Kansanterveyslaitokseen alkoholitutkimusosastoksi.

Alkoholilain mukaan alkoholipolitiikka ohjaa alkoholin kulutusta ja ehkäisee alkoholista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

toisen palstan alkuun

Suomessa harjoitettu alkoholipolitiikka on perinteisesti painottunut rajoittamaan väestön alkoholin kulutusta ja ehkäisemään alkoholihaittoja. Koko väestön alkoholin kulutuksen kasvun rajoittaminen on edelleen tärkeä keino haittojen ehkäisemisessä. Koska kulutuksen ohjaaminen alkoholin hintaa ja saatavuutta sääntelemällä ei enää ole samassa määrässä mahdollista kuin aikaisemmin, tärkeämmiksi nousevat haittatiedotus ja terveyskasvatus.

Alkoholipolitiikan painopistettä on siirrettävä aikaisempaa enemmän riskiryhmiin vaikuttamiseen sekä jo syntyneiden alkoholihaittojen korjaamiseen.

Tärkeitä riskiryhmiä ovat nuoret, naiset ja suurkuluttajat. Suurkuluttajat juovat valtaosan alkoholista. Heidän haittojensa hoitaminen tulee kalliimmaksi kuin kohtuukäyttäjien, siksi heihin kohdistetuilla toimilla kustannuksia voidaan vähentää. Nuorten ja naisten erityisryhmät ovat keskimääräistä alttiimpia alkoholin haitoille. Riskiryhmiin kuuluvat tavoitetaan tehokkaasti ehkäisevällä paikallistoiminnalla, jonka asema alkoholipolitiikan toimintamuotona voimistuu.

Yhteiskunnallisen alkoholipolitiikan tulisikin tehostaa riskiryhmiin kohdistuvia toimia. Haittatietoisuutta olisi ylläpidettävä tiedotuksella ja terveyskasvatuksella.

Biolääketieteelliseen alkoholitutkimukseen nojautuen voidaan kehittää biologiseen syntymekanismiin perustuvia keinoja alkoholismin hoitamiseksi, kudosvaurioiden havaitsemiseksi, biologisia osoittimia riskialttiiden tunnistamiseksi, haittojen ehkäisyyn tähtääviä keinoja ja käynnistää hoitokokeiluja. Alkoholitutkimuksella on tärkeä sosiaali- ja terveyspoliittinen rooli.

Taulukko: Alkoholihaitoista kertovia lukuja

Kalervo Kiianmaa, KTL